Profeetta Elia oli käynyt niin murheelliseksi kansansa moraalisesta luopumuksesta, että hän juoksi pakoon Iisebelin, kuningas Aahabin vaimon uhkauksia, ja piilotteli luolassa.
”Elia, miksi olet piilossa?”, Jumala kysyi häneltä.
"Siksi, että israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi ja kaikki etsivät nautintoa. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen." (ks. 1 Kun.9:10).
Ulkonaisesti katsoen Elialla oli hyvät perustelut. Hänen yhteisönsä oli lähellä murtumista ja, maan johto oli pahin ja huonoin koko historiassa. ”Ja Ahab teki vielä paljon muuta ja vihoitti Herraa, Israelin Jumalaa, enemmän kuin kukaan niistä Israelin kuninkaista, jotka olivat olleet ennen häntä”(1 Kun.16:33). Lisäksi Iisebel, pahin kuningatar, joka koskaan on istunut valtaistuimella, halusi tappaa kaikki Herran seuraajat.
Elia oli päättänyt ”kestää loppuun saakka” ja olla uskollinen Jumalalle aivan yksin. Hän ei kuitenkaan tiennyt sillä hetkellä, että juuri silloin Pyhä Henki liikkui koko maassa. Oli tapahtumassa suuri moraalinen herätys, ja Jumala heittäisi Iisebelin koirille ja panisi viralta kaikki pahat hallitsijat. Jumala sanoi Elialle, ettei tämä ollut yksin, vaan Israelissa oli seitsemän tuhatta muut, jotka eivät olleet suostuneet ympärillään olevaan vääryyteen. Jumala sanoi siis Elialle, että hänellä oli ihmisiä asemissa, uskovia, jotka seisoivat suorina ja rohkeina.
Sama pätee tänään. Kun Jumala sanoi Elialle: ”Tuhannet eivät ole kumartaneet päätään”, hän sanoo meille tänään: ”Miljoonat eivät ole notkistaneet polviaan”. Kunnia Jumalalle. Emme ole vain piskuinen jäännös, vaan valtava armeija, taipumaton ja kompromisseihin taipumaton, hulluksi tulleessa ajassa. Saatana haluaisi Jumalan kansa uskovan, että heidän määränsä vähenee, mutta älä usko hänen valheitaan. Jumala toimii yhä, vuodattaa Pyhän Henkensä ja vetää nälkäiset sydämet luokseen.