Jumala puhui Jesajalle tietynlaisesta palvelijasta joka ilahduttaa Hänen sydäntään: “Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi” (Jes 42:1). Kuka on tämä henkilö jota Jumala ravitsee ja tukee, vartioiden hänen jokaista askeltaan? Kuka on hänen valitsema, hänen valittu – henkilö josta hän niin iloitsee?
Löydämme vastauksen Matteuksen evankeliumista: “Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ‘Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’” (Matt. 3:16-17). Alkuperäinen sana “minä olen mielistynyt” on “ilahduttaa.” Jumala sanoi, “Minun sieluni ilahtuu Pojassani, Jeesuksessa Kristuksessa!”
Läpi Vanhan Testamentin, uhrattiin lukematon määrä lampaita ja karjaa Herralle uhrilahjoina. Kuitenkin Raamattu sanoo että mikään noista uhreista ei tuonut Herralle mielihyvää (Heb. 10:6). Heti seuraavassa jakeessa luemme nämä Jeesuksen mahtavat sanat: “Silloin minä sanoin: ‘Katso, minä tulen … tekemään sinun tahtosi, Jumala’” (10:7).
Kristus tuli maan päälle tekemään sen mitä eläinuhrit eivät pystyneet tekemään. Jumala oli valmistanut hänelle fyysisen ruumiin tänne maan päälle – ruumiin joka tarjoaisi lopullisen, täydellisen uhrin. Sanalla sanoen, Jumala alensi hänet meidän tähtemme. Suljettuna ihmisen kohtuun, hän tuli osaksi meidän luontoamme. Hän luopui taivaan rikkauksista tullakseen köyhäksi meidän tähtemme, antaen elämänsä lunastaakseen meidät.
Maailman luomisesta lähtien Jumalalla oli vain yksi suunnitelma: sovittaa langennut, syntinen ihmiskuntamme, ja tuoda meidät takaisin Hänen armoonsa. Jumalan suunnitelma tähän oli yksinkertainen. Hän sanoi, “Aion lähettää minun poikani vapauttajana ja kun hän on kuollut ja ylösnoussut ja seisoo minun edessäni, minä tulen tunnustamaan vain hänet.”
Herra sanoi, “Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö” (1. Piet. 3:18). Jumala ei koskaan hyväksyisi mitään ihmislihan tekoja, huolimatta kuinka hyviltä ne saattaisivat näyttää. Hän hyväksyisi ainoastaan Kristuksen, palvelijan, joka täydellisesti miellytti ja ilahdutti häntä!