Palvelusvuosien jälkeen huomaat, että Herra treenaa sinua edelleen. Emme koskaan opi seuraamaan hänen selvää johdatustaan, erityisesti, kun hän vie meitä vaikeisiin paikkoihin. Opettelen edelleenkin olemaan sanomatta: ”Se siitä, nyt riitti, Jumala”. Sen sijaan opetan itseäni sanomaan: ”Herra, en näe edessäni olevaan tietä, en tiedä, miten löydän armon kulkea tästä läpi. Mutta sinä lupasit olla minun voimani”.
Tässä on todellisen uskon paikka. Siinä löydämme itsellemme levon, kun täysin luotamme Herran rakkauteen meitä kohtaan. Kuten Paavali lausuu, meillä ei ole tuotavana hänelle muuta kuin uskomme. Ei tekoja tai esityksiä (ks.Ef.2:8-9). Meillä on vain usko häneen, ja luottamuksemme, että hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme.
Rakas lukija, hän vie sinut läpi ja tahtoo viedä sinut uskomattoman siunauksen paikkaan. Sinun pitää ehkä tehdä ilmeisen vähäpätöisiä tekoja, vaikka ne eivät olekaan vähäpätöisiä hänen silmissään! Joudut koetuksiin ja testeihin, jotka voivat olla kovia. Jotkut näyttävät jopa ylittävän kestokykysi. Tämä on kuitenkin juuri harjoituskenttä, jonka Jumala on erottanut kaikkein rakkaimmilleen, valituilleen, erilleen suurista ihmisjoukoista. Täällä sinä opit hänen luontonsa, luonteensa, siunauksensa ja hyvyytensä.
Voi olla vaikea ymmärtää ja tajuta huolimatta epäonnistumistasi, että pyhä Jumala hellii sinua. Hän rakastaa sinua samalla rakkaudella, jonka hän osoitti Pojalleen. Hänellä on pyhä tarkoitus myös sinulle, aivan niin kuin Jeesuksellekin. Hyväksy siksi rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen ja levon, tietäen, että hänen siunauksensa ovat edessäpäin.
Päivän päättyessä voit painaa pääsi ja sanoa: ”Herra sinä teit sen taas. Sinä toit minut voittoon!”