Aina kun Pyhä Henki lankeaa alas, sen todistaa kaksi asiaa: armon ja rukouksen henki. ”Minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen” (Sak.12:10).
Tiituksen kirje kertoo meille, että armo on annettu voimaksi syntiä vastaan, jotta me voisimme elää raitista, pyhää elämää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit.2:11 -13),
Ihmeellinen mitta tätä armoa on ollut läsnä Jumalan kansan keskuudessa aina Helluntaista asti. Pyhä Henki lähetettiin kaikkien kansojen, julistavien uskovien joukkoon kaikkiin rotuihin ja kieliin synnintunto, joka vaikuttaa jumalattomuuden hylkäämisen. Tuloksena ovat ihmiset, jotka elävät raittiisti ja vanhurskaasti ja kaipaavat Jeesuksen tulemista.
Uskon, että Sakarjan kirjan 12. luku ennustaa aivan viimeisestä hetkestä. Pyhä Henki lankeaa voimallisesti Jumalan kansan ylle armon ja rukouksen henkenä, joka kääntää heidät kokonaan pois kaikesta maailmallisuudesta. Se vaikuttaa heissä puhtaan sydämen. Jumalan kansa herää todelliseen ”armon julistukseen” – sellaiseen, joka saa ihmiset vakuuttumaan, että heidän elämänsä jokainen salattu asia tiedetään. Sananpalvelijat julistavat vakuuttavaa, synnin paljastavaa, parannussaarnaa, jota ei ole koskaan ennen koettu historiassa. Kaikki epävanhurskaus, jumalattomuus ja typeryys tulee esiin, ja Jumalan huoneeseen kuuluvat tuntevat ”painetta” tehdä sitä, mikä on oikein.
Maailmanlaajuisesti julistajat, jotka ovat olleet penseitä, saavat Pyhän Hengen kosketuksen. Jumala lyö heitä armon tuntemisella ja käskee heitä: ”Maailma on hajoamassa ja pian tekin seisotte minun edessäni. Alkakaa puhua ihmisten sydämelle Pyhän Hengen voitelussa”.