Jeesuksen mukaan Kristus ja hänen seurakuntansa ovat yhtä Jumalan silmissä. Paavali vertaa tätä ihmisen ruumiiseen. Hän sanoo Kristuksen olevan pää ja meidän hänen ruumiinsa – luu hänen luustaan, liha hänen lihastaan. ”Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää” (Ef.1:22- 23). ”Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä” (Ef.5:30).
Tämä viittaa siihen, että Isän rakastaessa Jeesusta ennen iankaikkisuutta, hän rakasti meitäkin. Silloin kun ihminen oli vasta ajatus Jumalan ikuisessa mielessä, Herra oli jo laskenut meidän osamme ja suunnitellut lunastuksemme: ”Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa” (Ef.1:4).
Psalmeissa Daavid kirjoittaa, että hän oli Jumalan rakastama jo äitinsä kohdussa. ”Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (Ps.22:9 - 10).
”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut” (Ps.139:16). Daavid tarkoittaa: ”Jo ennen kuin minut muovattiin, sinä Herra tunsit minut. Sinä olit merkinnyt kaikki jo etukäteen”.
Jumala rakasti sinua ennen maailman alkua eikä sille rakkaudelle ole loppua. ”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1 Joh.4:16). Jos pysymme Jumalassa, voimme odottaa rakkautemme uudistuvan joka päivä. Mikä ihmeellinen ajatus! Silloinkin, kun olet myrskyn keskellä, tiedät, että Isä rakastaa sinua edelleen.