Jos joku lapsistasi olisi loukkaantunut ja huutaisi sinua apuun, lähtisitkö hänen vanhempanaan heti hänen avukseen vai jäisitkö analysoimaan hänen luottamuksensa laatua sinuun? Sinä tietysti juoksisit hänen vierelleen epäröimättä, rakkauden ja huolen motivoimana.
Millainen maallinen isä jättäisi lapsensa vuotamaan verta ja kärsimään kipua, koska lapsi ei ilmaissut uskoaan häneen? Samaa voidaan sanoa meidän taivaallisesta Isästämme. Hän ei koskaan jätä yhtään lastaan kärsimään yksin tai sulje korviaan tämän huudoilta siksi, että tämä on ehkä liian heikko.
”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata”(2 Tim.2:13).
Minun uskoni ja sinun uskosi, kaikkien uskon pitää levätä taivaallisen Isän hyvyydessä ja huolenpidossa. Meidät on kutsuttu hänen rakkautensa ja iäisen hyvyytensä kirkkauteen.
”Vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn”(Jer.9:24).
Jumala rakastaa lapsiaan niin paljon, että hän kuulee heitä, ennen kuin he huutavat. Siksi Daavid rukoili: ”Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan”(Ps.119: 149).
Niin monet kristityt eivät pysty ymmärtämään Jumalan valtavaa rakkautta heitä kohtaan. Hän rakastaa sinua ja tulee pelastamaan silloinkin, kun uskosi on heikko, kun et ansaitse vastausta häneltä. Hän auttaa, koska hän on lempeä ja myötätuntoinen.
”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).
Suuri rauha virtaa elämääsi, kun vakuutut Jumalan syvästä rakkaudesta sinua kohtaan. Hän pelastaa sinut ja tulee väliin elämäsi kaikissa tilanteissa. Heikko usko tai ei, mikään ei voi estää hänen puhdasta rakkauttaan sinua kohtaan!