Kun profeetta Samuel oli nuori poika, hän luuli kuulleensa opettajansa Eelin kutsuvan häntä nimeltä keskellä yötä. Se oli oikeastaan Herran ääni, mutta Samuel ei osannut tunnistaa sitä. Sen jälkeen, kun Samuel oli mennyt kolme kertaa Eelin luokse, tämä neuvoi häntä vastaamaan: ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee” (1Sam.3:9). Myöhemmin kaikki israelilaiset kokoontuivat Samuelin luo kuuntelemaan sanaa Herralta. Samuel sai sanoja, kun oli yhteydessä Jumalan kanssa.
Mooseskin sai Kymmenen käskyä ja ilmestysmajan rakennuspiirustukset ollessaan Jumalan läsnäolossa. Myöhemmin Daavid sai ohjeet temppelin rakentamista varten, samoin kuunneltuaan Jumalaa. Temppelin rakensi sitten hänen poikansa Salomo. Jumala puhuu niille, jotka haluavat kuunnella.
Uuden Testamentin aikana yksinkertainen uskova sai Kristukselta ohjeen mennä äsken kääntyneen Saulus Tarsolaisen luo ja julistaa hänelle evankeliumia (ks.Ap.t.9:10 – 18). Hän ei ollut profeetta, mutta hän kuuli Jumalalta sanoman, ei uutta oppia vaan henkilökohtaisen neuvon. Miksi Pyhä Henki ei haluaisi edelleen ohjata tämän päivän uskovia?
Kun vietämme aikaa kuunnellen Jumalaa, meille voidaan opettaa, mitä meidän tulee sanoa ja meille annetaan sanat sitä päivää varten. Joskus meille annetaan jokin yleinen tunne tai Raamatun kohta, joka valmistaa sydäntämme niitä asioita varten, joita pian kohtaamme. Toisin ajoin Jumala saattaa antaa meille erityisen jakeen, viisauden murusen tai rohkaisun sanan, jonka voimme jakaa jollekulle, jonka tapaamme päivän aikana. Kuunteleva korva ja ohjattu kieli tulevat vain meidän yhteydestämme Herran kanssa. Muista vielä, että nämä johdattavat neuvot tulevat meille, kun kuuntelemme, ei silloin, kun puhumme.
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.