Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku toistaa totuuden, jonka jokainen kristitty tietää mutta jonka vain harvat meistä todella ymmärtävät: "Jeesus on suurempi." Kirjoittaja on niin keskittynyt tähän teemaan, ettei hänellä ole aikaa tervehdykseen. Hän ei anna lukijoilleen mitään ohjeita, kuten jotkut muut kirjeet tekevät. Sen sijaan hänellä on yksi asia mielessään: "Jeesus on suurempi!" Hän on ihastunut, innoissaan ja voittaa Kristuksen kanssa.
"Jeesus on suurempi kuin mitä?", saatat kysyä. Heprealaiskirjeen 1. luku vastaa: Hän on enemmän kuin kaikki profeetat, papit, kuninkaat ja enkelit. Nimesitpä mitä tahansa, hän on sitä suurempi. Tämä ei ole uutinen meille, jotka tiedämme Kristukseen olevan elävä Vapahtaja, olevan läsnä luomakunnassaan halliten iankaikkisesti Kuninkaana. Hän on enemmän kuin kaikki, mitä voimme kuvitella.
Silti monet kristityt kompastuvat tähän yksinkertaiseen totuuteen, tietoon siitä, että "Jeesus on suurempi." Ongelma on tämä: Jeesus on suurempi kuin lain teot - mutta elämme kuin tekomme merkitsisivät enemmän, kuin Kristuksen pelastava armo. Väitämme, että pelastumme hänen armostaan, mutta aina kun lankeamme, palaamme takaisin tekoihin tullaksemme ennallemme. Tämä on vanhan liiton mentaliteetti, joka johtaa orjuuteen – vieläpä harva meistä ymmärtää lankeavansa siihen.
Heprealaiskirje 8 puhuu "paremmasta liitosta", jonka Jumala teki meidät mielessään: "Kristus on saanut viran, joka on niin paljon erinomaisempi niin kuin liitto, jota hän välittää on parempi, koska sille on annettu paremmat lupaukset …". ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton ... " (Hepr. 8:6,8).
Meille on kerrottu Jumalan Uuden Liiton olevan suurempi kuin kaikki aiemmat, jotka Hän teki ihmisen kanssa. Noissa liitoissa ihminen aina epäonnistui pitämään liittoa sen päätökseen saakka. Tämä piti paikkansa myös niiden palvelijoiden kohdalla, jotka olivat lähellä Jumalan sydäntä. Mooses raivostui ja rikkoi kivitaulut, jotka Jumala oli antanut hänelle. David – mies, joka rakasti Jumalan lakia, joka sanoi sen maistuvan hunajalta huulillaan – teki aviorikoksen ja sitten murhasi miehen ja yritti peitellä sitä. Kaikki nämä palvelijat olivat uskon jättiläisiä, mutta jokainen heistä epäonnistui surkeasti.
Nyt oli tulossa suurempi liitto. Mitä teki sen suuremmaksi? Jumala suunnitteli tämän liiton sellaiseksi, ettei sitä koskaan voida rikkoa. Katsos, sitä liittoa ei tehty Jumalan ja ihmisen väliseksi vaan Isän ja Pojan. Siksi sillä oli taattu varmuus, koska ei Isä eikä Poikakaan voisi koskaan rikkoa sitä. Hämmästyttävintä on, että siunaukset, jotka virtasivat liitosta Kristuksen osaksi, tulisivat olemaan siunauksia meille yhtä lailla. Tätä kutsutaan "armon liitoksi".
Silti puheet "suuremmasta liitosta" herättää kysymyksiä: Olivatko Jumalan alkuperäiset liitot puutteellisia tai huonosti rakennettuja? Oliko Jumalan ankaruutta antaa meille tällaisia lakeja, kun Hän tiesi, että emme pystyisi niitä täyttämään?
Heprealaiskirjeen mukaan laki toimi täydellisesti täyttäen tehtävänsä
Jumalan laki toimi täydellisesti ja teki sen, minkä sen oli tarkoitus tehdä. Heprealaiskirje kertoo meille: "Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. "(Hepr. 2:1-3).
Laki, jonka Jumala antoi ihmiselle "osoittautui luotettavaksi." Silti tämä tuntuu paradoksilta. Jos tätä lakia oli mahdotonta kenenkään pitää, miten se voisi olla luotettava? Ensinnäkin, lakia ei tarkoitettu keinoksi pelastukseemme. Sen tarkoitus oli näyttää meille tarve pelastukseen. Ja sen laki teki luotettavasti. Kerta toisensa jälkeen Raamattu paljastaa kuinka surkeasti ihminen epäonnistui pitämään Jumalan lakia.
Huomaa silti muutakin tässä raamatunkohdassa. Jälleen kerran kirjoittaja käyttää sanaa "suuri" kuvaamaan sitä, mitä Jeesus on tehnyt. Kristus on tehnyt täydellisen liiton Isän kanssa, joka toimii varmistaakseen tällaisen ”suuren pelastuksen" (2:3). Puhe on jostakin luotettavasta – tämä pelastus on suunniteltu toimimaan elämässämme. Itse asiassa se tekee sen, mitä laki itsessään ei voisi tehdä: se pelastaa ja vapauttaa! Kristuksen pelastuksen lahja tekee meidät vapaiksi synnin laista ja kuolemasta. Lisäksi Uusi Armoliitto on Jumalan voima, joka tekee työtä elämässämme. Se antaa meille voimaa seurata hänen käskyjään Hänen voimassaan, ei omassamme. "Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan" (2:4).
Miksi kukaan laiminlöisi tällaisen suuren pelastuksen lahjan? Tässä syy: olemme ehdollistettuja vastaamaan lain tekoihin. Jopa uskon valtakunnassa meillä on taipumus turvautua tekoihin. Voimme antaa henkisen hyväksynnän sille, että on pelastettu armosta, mutta syvällä sisimmässään monet meistä uskovat yhä, että teot on tapa turvata Jumalan siunaukset.
Itse asiassa mielemme on ehdollistettu turvautumaan lain noudattamiseen aina kun lankeamme. Se on ehdollistamista, jota vastaanotimme lapsina. Jokaisessa kodissa on perussäännöt: siivoa huoneesi; auta ruokapöydän siistimisessä; älä vedä siskosi hiuksista, äläkä sido hänen päätään tai päästä hänen lemmikkikilpikonnaansa vapaaksi. Tämä järjestelmä sanoo: "Jos teet oikeita asioita, saat luvan. Jos teet vääriä asioita, sinut on sidottu." Se on ehdollinen järjestely, joka perustuu palkintoihin ja rangaistukseen, ja useimmat vanhemmat käyttävät sitä säilyttääkseen järkensä.
Tämä järjestelmä voi toimia hyvin perhe-elämässä, mutta ei valtakunnan elämässä. Silti, koska useimmat meistä ovat kasvaneet tällä tavoin, myöhemmin näemme elämän tämän linssin läpi. Aina kun lankeamme, reagoimme siihen palaamalla tekoihin. Ja tähän sisältyy myös vaelluksemme Kristuksen kanssa. Kun luemme sanat "etääntyä", ajattelemme: "Se voisin olla minä. Voisin ajautua pois Herrasta, jos minulla ei ole rukoushetkeäni tai Raamatun lukuani tai jos en antaisi kymmenyksiä. Voisin ajautua laiskuuteen ja ehkä jopa vanhoihin synnillisiin tapoihin."
Mutta Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ei puhu ajautumisesta pois pyhistä käytännöistä. Hän sanoo: "Sinä etäännyt, jos et elä Jumalan liiton armossa. Palaat liiton tekoihin toivomalla saavasi armon." Teot eivät voi koskaan saavuttaa mitä vain risti voisi tarjota. Ne eivät voi lisätä astettakaan pyhyyttä elämässämme. Teot, jotka ovat todella pyhiä, ovat seurausta Jumalan armosta. Ne ovat niitä, mitä teemme kiitollisuudessa, ilossa ja uskollisuudessa, koska olemme saaneet "niin suuren pelastuksen"! jakaminen iloiten. Ne ovat kaikki ihania asioita, jotka aikaansaavat iloista, tyydyttävää elämää. Silti teemme usein niistä ansioihin perustuvia toimia - vaivalloisia, työläitä – sidottuja tekoja. Niin tehden voimme unohtaa "suuren pelastuksen" – pelastavan armon, joka ei petä. Katsos, vaikka me epäonnistumme, niin Uusi Liitto ei petä. Paavalin mukaan totuuden tulisi tehdä meidät vapaiksi eikä orjuuttaa meitä.
Saatat ihmetellä: "Miksi tämän viestin korostus?"
Useimmilla kristityillä on painavia huolenaiheita elämässään – lapsi, joka on juoksemassa poispäin Jumalasta, avioliitto, joka on täynnä jännittyneisyyttä, kasvava pino laskuja, joihin ei ole rahaa maksaa. Miksi sinun pitäisi olla huolissasi siitä, että langettuasi palaat takaisin tekoihin, jos kohtaat tällaisia ongelmia?
Uskon, ettei ole mitään käytännöllisempää kysymystä kuin orjuuttava teot-armon-ylitse - ajattelutapa. Sillä on jokapäiväisiä vaikutuksia, koska se vaikuttaa suoraan siihen, miten käsitellä ongelmia.
Ajatellaan, että on nuori mies, jolla on pornografiariippuvuus, ja hän haluaa päästää vapaaksi. Hänellä on myös taipuvaisuutta tekojen mielenlaatuun. Eräänä yönä hän lukee seuraavan kohdan: "Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi" (Ps. 119:9). Nuori mies ajattelee, että jos hän lukee Raamattua enemmän, hän löytää vapauden. Seuraavaksi hän lukee kohdan joka sanoo: "Rukoilkaa toistenne puolesta." Niinpä hän liittyy miesten vastuuryhmään ja pyytää heitä rukoilemaan puolestaan.
Kaiken sen, nuori mies jatkaa taisteluaan syntiä vastaan. Ajan mittaan hän alkaa inhota itseään sen vuoksi. Hän jatkaa hurskaita harjoituksia, joita hänellä on käytössään, mutta sisimmässään hän sanoo: "Tämä saa minut tuntemaan itseni yhä kamalammalta. Kuinka paljon enemmän Jumalan täytyy tuntea näin minusta?"
Kaikki toimet, joihin hän on ryhtynyt, ovat hyviä. Mutta sydämessään hän on riippuvainen noiden tekojen tekemisestä – teoista – saadakseen vapauden, jota hän etsii. Kuitenkin hänen tekojen mentaliteettinsa vie hänet vain syvemmälle orjuuteen ja epätoivoon. Kristuksen seuraaminen ei ole tekoja; tekeminen saadakseen sitä, mitä vain Jumala voi tarjota uskon kautta, on tekoja, lainomaisuutta.
Ajatellaan, että on toinen nuori mies samassa seurakunnassa, joka kamppailee pornografian kanssa. Hän rukoilee Jumalaa: "Herra, olen avuton ilman sinua – tiedän sen liiankin hyvin. Silti, tiedän myös että olet toivoni. Tulen luoksesi nyt, jättäen taakseni epätoivoni ja luottaen sinuun tekemään työtä minussa. Tiedän, että tarvitsen vain yhden asian , jolla voittaa tämä synti: sinun valtuuttava armosi. Anna sen tulla ylleni nyt. Muutoin olen toivoton."
Tämä mies tulee kohtaamaan Jumalan valtuuttavan armon. Miksi? Hän on kaatanut jokaisen esteen, joka estää häntä tuosta armosta – kaikki yhdellä yksinkertaisella rukouksella.
Nämä kaksi esimerkkiä eivät näytä kovin erilaisilta ulkoisesti. Mutta henkimaailmassa, mannerlaatat ovat siirtyneet. Sydän on siirtynyt pois vanhasta, orjuuttavasta liitosta, joka sanoo, "Minun täytyy ansaita" kohti liittoa, joka sanoo: "Sinun armosi ohjaa kaikkia pyrkimysiäni."
Kun tulemme tähän pisteeseen, näemme Jumalan tekevän asioita elämässämme, joita emme voisi koskaan tehdä omin voimin. Kehotan sinua, älä unohda suurta pelastusta, jonka olet saanut. Käänny Jeesuksen puoleen, joka on aina suurempi – ja jonka armo on teidän voimanne kaikkeen. Amen!