Kristuksen seuraajina meidän tulee olla tarkkoja, ettemme lankea Saatanan suosikkiansaan, takerru muuttuviin kulttuurillisiin ja poliittisiin asenteisiin, joka on niin kypsä tässä maailmassa. Kun Saatana saa maailman yhä raivokkaammaksi kristityitä kohtaan, hän yrittää tehdä meistä vuorostaan vihaisia ja harmistuneita. Toisin sanoen hän haluaa korvata meidän syvän rauhamme Jeesuksessa jatkuvilla riitakysymyksillä. Tällöin me emme pysty vastustamaan vainoja, vaan pikemminkin siedämme niitä evankeliumin tähden.
Seurakunta ei ota osaa shakkikilpailuun maailman kanssa. Se ei siirtele nappuloita strategisesti mielessään ainoastaan yksi päämäärä: voittaa kulttuurisota. Jollemme ole tarkkoja, saatamme joutua mukaan ”peliin” ja menettää kaiken suolan ja Kristuksen valkeuden, jotka hän on antanut päämääränsä loppuun viemiseen maan päällä.
Kulttuurisota ei ole mitään uutta. Mieti vain hirveätä kansanmurhaa, joka tapahtui Israelissa Jeesuksen syntymän aikoihin. "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole” (Matt.2:18). Jeesus kasvoi kulttuurin keskellä, jossa ei ollut hänen ikäisiään poikia, koska heidät oli surmattu. Hän olisi voinut varttua mielessään kosto ja ajatella: ”Herodes saa kyllä maksaa siitä, mitä hän teki kaikille juutalaisille veljilleni. Jonakin päivänä tuhoan hänet”.
Sen sijaan Jeesus alkoi julistaa hyvää sanomaa ollessaan kolmikymmenvuotinen nuorukainen. Hän paransi sairaita, teki ihmeitä, herätti jopa kuolleita. Lyhyesti sanottuna hän teki isänsä töitä. Hän piti katseensa oikeassa kohteessa. Jopa fariseusten kertoessa hänelle, että Herodes Antipas tahtoi tappaa hänet (ks. Luuk.13:31), hän käski heidän kertoa kuninkaalle aikovansa jatkaa samalla tavalla. Hän tiesi Herodeksen olevan uhka, mutta ei antanut sen vietellä itseään taistelemaan hänen kanssaan, koska hänen päämääränsä oli päästää jokainen vanki vapaaksi!