Kerran toisensa jälkeen evankeliumit esittävät Jeesuksen miehenä, jolla on syvä muuttumaton myötätunto. Johannes Kastajan kuoleman jälkeen Jeesus vetäytyi yksin veneeseen suremaan menetystä. Hän tiesi Johanneksen olevan taivaassa, mutta häntä satutti niiden puolesta, jotka olivat jääneet jälkeen.
Kun Jeesus palasi rannalle, hän näki viidentuhannen ihmisen joukon kokoontuneena näkemään häntä. Matteus kertoo, että ”Jeesus sääli heitä” .Niin hän otti viisi leipää ja kaksi kalaa ja ihmeellisesti järjesti heille ruokaa (ks.Matt.14:14 -21) Hänen sydämensä eli myötätuntoisesti näiden ihmisten kanssa, eikä hän pystynyt katsomaan heitä nälkäisinä. Hän ei ainoastaan hankkinut heille ruokaa, vaan hän myös paransi ne, jotka sairastivat.
Kun Jeesus näki kaksi sokeata Jerikoon johtavan tien varressa, ”Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä”(Matt.20:34). Hänen säälinsä näitä miehiä kohtaan meni monen muun tehtävän ohitse sillä hetkellä.
Kulkiessaan erääseen kylään Samarian ja Galilean välisellä tiellä Jeesus huomasi kymmenen miestä, joilla oli spitaali ja hän paransi heidät (ks. Luuk.17:12 – 14). Miehet pysyivät tietyn välimatkan päässä, jopa hänestä. Yhteiskunta oli ajanut heidät ulos, ja he olivat maailman hylkäämiä. Jeesus näki heidät ja hänen tuli heitä sääli. Hän näki heidät ihmisinä, jotka tarvitsivat Vapahtajaa.
Miten me suhtaudumme oman aikamme spitaalisiin, yhteiskunnan hylkiöihin? Mitä meidän yhteiskuntamme tekee köyhille, huumeriippuvaisille, alkoholisteille, syntisille? Näkeekö Kristuksen ruumis heidät ihmisinä, jotka tarvitsevat apua, kadotettuina ja etsivinä?
Meidän ei pidä koskaan unohtaa, mitä Jeesus on tehnyt meille ja ympärillämme oleville. Ilman hänen vapahtavaa armoaan me olisimme aivan yhtä kadotettuja ja toivottomia kuin nuo spitaaliset. Ilman Jeesusta me emme ole mitään ja ilman sääliä meillä ei ole paikkaa Jumalan valtakunnassa.
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.