On aika itkeä ja valittaa niiden paimenten puolesta, jotka hoitavat Herran lampaita. Itkekää pappien, evankelistojen, profeettojen ja opettajien puolesta, sillä Jumalalta on tulossa pelottavat tuomiot niille, joista on tullut pahoja, aistillisia ja sokeita. Jumalalliset paimenet itkevät itsekin eteisen ja alttarin välillä seurakunnan tilaa, mutta ne turmeltuneet, itsekeskeiset, Herra hoitaa heidät itse.
Kuuntele Jeremian pelkoa herättävä profetia: Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. Sentähden niin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra (Jeremia 23:1,2).
Jeremian sydän särkyi sen turmeluksen tähden, jota hän näki niissä, jotka oli kutsuttu johtamaan Jumalan kansaa. Törkeät synnit ja itsekeskeisyys hänen aikansa pappien keskuudessa murskasi hänet niin, että hän vapisi kuin viinistä juopunut mies. Hän huusi, Profeettoja vastaan. Minun sydämeni on murtunut rinnassani, kaikki luuni raukeavat. Minä olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut... Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra (Jeremia 23:9,11).
Sitten profeetta lisäsi nämä pelottavat sanat: Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus levinnyt koko maahan (Jeremia 23:15).
Pelottava kirous oli langennut maan ylle. Aviorikoksia tehtiin joka puolella. Jumalan kansa oli lähtenyt todella pahaan suuntaan, ja he olivat hengellisesti kuivia ja masentuneita. Mutta heidän omat paimenensa eivät säälineet heitä. Heidän paimenensa olivat sokeita sille Kaikkivaltiaan Jumalan tuomiolle, joka häämötti aivan edessä. Kun vihollisen sotajoukot lähestyivät heidän porttejaan, nuo sokeat paimenet saarnasivat tyynnyttelevää rauhan ja menestyksen sanomaa. He vakuuttivat kansalle, että hyvät ajat eivät milloinkaan loppuisi.
Jeremia tiesi, miksi nämä itsekeskeiset paimenet, papit ja profeetat eivät saarnanneet syntiä vastaan tai varoittaneet kansaa. Hän tiesi, miksi he tarjosivat ainoastaan pinnallista parannusta Jumalan kansalle. Se johtui siitä, että heitä itseään sitoivat ne samat synnit, he elivät valheessa.
Kuuntele, millä tavalla Jeremia heitä syyttää: Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra (Jeremia 23:14).
Herran myrsky oli jo valmiiksi lähtenyt liikkeelle, ja Jumala varoitti kansaansa pyhien profeettojen kautta, että Hänen vihansa ei kääntyisi pois, ja että tuomio oli väistämätön. Jeremia ei voinut uskoa sitä, mitä pahat paimenet saarnasivat. He seisoivat kansan edessä, joka vaelsi uppiniskaisuudessa, sekaantuen haureuteen ja aviorikoksiin, eläen kirouksen alaisina ja pian langeten tuhon tuomioon ja he valehtelivat Jumalan kansalle ja saarnaten väärän turvallisuuden sanomaa. He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus.' (Jeremia 23:17).
Jos he olisivat olleet rukouksen miehiä, pyhiä ja Jumalalle erottautuneita, etsittyään Häntä kaikella sydämellään, he olisivat kuulleet tuon kaukaisen ukkosen, he olisivat havainneet, että tuomio oli jo valmiiksi päätetty, he olisivat heränneet ja palaneet halusta herättää Jumalan kansaa. Jumala sanoi, Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa (Jeremia 23:21,22).
Jeremia saarnasi: Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta (Jeremia 23:16). Hän lisäsi, He lainaavat toistensa sanomia. Ja vielä, Profeetat ovat pelkkää tuulta; Herra, joka puhuu, ei ole heissä (Jeremia 5:13).
Nämä luopuneet paimenet olivat niin kääriytyneitä omiin unelmiinsa, että he korvasivat todellisen Sanan tulen ja voitelun omien sydäntensä petoksella. Samanlaisia unelmoijia ja suunnittelijoita on monia meidänkin saarnatuoleissamme tänä päivänä. Pappeja, jotka kiertelevät sanomassa, minulla on uni. Jumala sanoi, Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta.'... Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? (Jeremia 23:25-29).
Itsekeskeiset paimenet
aiheuttavat luopumusta!
Jeremian mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, miksi Jumalan kansa oli langennut sellaiseen luopuneeseen tilaan. Herran Sana tuli hänelle, sanoen, Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille... (Jeremia 50:6).
Jumalan kansa oli horroksessa, eksyneen, vaeltaen ympäriinsä ilman suuntaa. He eivät edes tienneet, kuinka kauas he olivat eksyneet vanhoilta poluiltaan. He ...unhottivat lepopaikkansa (Jeremia 50:6). Jeremia sanoi, Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä... (Jeremia 50:7). Tämä viittaa saatanan riivaajavoimiin. Mikä kuvaus nykyajan Jumalan huoneen olosuhteista! Valtavat joukot lampaita ovat luopumassa, he ovat eksyksissä, eivätkä edes itse tiedä sitä. Helvetin voimat ahdistavat heitä, ryöstävät heidän elämänsä, sekoittavat heidän lapsensa, tuovat sekaannusta ja riitaa heidän koteihinsa ja avioliittoonsa. He eivät edes tunne niitä vanhanaikaisia alttareita, joissa ihmiset katuen itkivät. He eivät ole kuulleet tulista sanomaa paimenilta, joiden sydämet ovat särkyneet. Heillä ei ole mitään tietoa muinaisista poluista.
Jumala syyttää niitä itsekeskeisiä paimenia luopumuksesta kristittyjen keskuudessa. Heidän paimenensa ovat johtaneet heidät harhaan... he ovat laittaneet heidät kääntymään... On ehdottomasti mahdotonta sivuuttaa tämä pistävä syytös, koska itse Jumala puhuu.
Jesaja näki kauhistuttavan näyn. Jumalan kansan keskuudessa riivaajien voimat ryöstivät laumaa, aiheuttaen hävitystä. Ei ollut muureja, ei huolestuneita paimenia, ei ketään sanomassa, Nyt riittää! Saatana oli saamassa tilaa. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki (Jesaja 56:9). Profeetta yksinkertaisesti kuvaili kauheaa tilannetta Jumalan kansan keskuudessa. Läpi koko Raamatun, pedot viittaavat saatanan voimiin. Tuhoajalla ei ollut vastusta, joten se pääsi kulkemaan ympäriinsä tuhotakseen. Miksi? Koska paimenista oli tullut sokeita! Vartijat unelmoivat ja ajoivat takaa omia ahneita suunnitelmiaan. Jesaja sanoi, Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja niillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni (Jesaja 56:10,11).
Jesaja oli surullinen, koska Herran kansaa ryöstettiin ja vihollisen voimat ottivat heitä vangeiksi. ...tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt; he ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: Anna takaisin! (Jesaja 42:22).
Missä kaikki paimenet olivat? Missä olivat Jumalan palvelijat, kun kaikki tämä hävitys tapahtui? Ei heistä ollut minkäänlaista apua, he kompuroivat sokeina, kuuroina ja järjettöminä ympäriinsä. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetin? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? (Jesaja 42:19).
Jeremia lisäsi, Minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra (Jeremia 23:32).
Hesekiel vahvisti sen kauhean totuuden siitä, että ahneet, itseään palvelevat paimenet aiheuttivat sekaannuksen ja avuttomuuden Jumalan kansan keskuuteen. Hän sanoi, ...Ne ovat hajaantuneet, paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani... (Hesekiel 34:5-8).
Niin on myös tänä päivänä! On puute sellaisista todellisista ja pyhistä paimenista, jotka johtavat Jumalan kansaa pyhyyteen. Nälkäiset huutavat, Mistä löytyy jumalallinen paimen ruokkimaan sieluani? Niiden, joilla on jumalallinen paimen, tulisi olla erittäin kiitollisia.
Jumala käski Hesekieliä profetoimaan Israelin paimenia vastaan. Minkä pistävän sanoman hän välittikään Jumalan palvelijoille: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa (Hesekiel 34:2,3).
Sakarja sanoi samaa. Sen lisäksi, että paimenet olivat sokeita ja omissa unelmissaan, he eivät edes olleet siellä, missä heitä tarvittiin. Hän julisti, Kotijumalat puhuvat tyhjiä, ja tietäjät näkevät petosnäkyjä, puhuvat valheunia, lohduttelevat turhilla. Sentähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsivät vaivaa, kun ei ole paimenta (Sakarja 10:2).
Tämä sama profeetta valitti myös sitä tapaa, jolla paimenet kävivät kauppaa Jumalan kansasta tullen lihavaksi ja menestyväksi lampaita nylkemällä. Näin sanoi Herra, minun Jumalani: Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli (Sakarja 11:4,5).
Tuomion päivä on tulossa
näille väärille paimenille!
Profeetat ovat ennustaneet äkillistä tuomion päivää niille paimenille ja papeille, jotka ovat pettäneet Jumalan kansaa. Tulee aika, jolloin Jumala ei voi enää sietää ahneutta, itsekeskeisyyttä, väärän rauhan saarnaamista ja noiden pappien ylimielisyyttä, jotka rohkaisevat uppiniskaisia, lihallisia kristittyjä heidän tavoissaan. Jumala tulee äkkiä ja nostattaa suuren myrskyn. Jeremia sanoi, ...Suuri myrsky nousee maan perimmäisistä ääristä (Jeremia 25:32).
Profeettojen mukaan papeille ja heidän teoilleen langetetaan nopeat ja ankarat tuomiot ja kuullaan valitusta ja huutoa, kun se kaikki alkaa tapahtua. Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän laumansa... (Jeremia 25:34-36).
Olemme tulleet tähän samaan taivaallisen tuomion leimahduspisteeseen jälleen kerran, paimentemme ja pappiemme kanssa. Paholainen ei vaienna pinnallisia ja petollisia pappeja, sen tekee Jumala! Jumala katkaisee heidän rahantulonsa, velat kasaantuvat ja murheet painavat joka puolelta. Kaikkialla tulee olemaan onnettomuutta, vainoa, pelkoa ja kauhua ja kaikki on Jumalan sallimaa, tuodakseen lopun noille papeille ja paimenille, jotka ruokkivat lihaa. Jumala on saanut tarpeekseen teatterikristillisyydestä, bisnes- ja näytösevankeliumista, ja halventavasta, alentavasta rahan keräämisestä kaikki Jeesuksen nimessä. Jumala sanoi, Te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia... Tämä kertoo kalliista, arvokkaista ja arvostetuista papistoista, joita pidetään kallisarvoisina astioina mutta he tulevat kaatumaan.
Myös Sakarja profetoi Jumalan vihasta noita kauppaakäyviä paimenia vastaan. Jumala varoitti hänen kauttaan, Paimenia kohtaan syttyy minun vihani, ja johtomiehiä minä rankaisen... (Sakarja 10:3).
Jumala on tehnyt aivan selväksi sen, että Hän vie saarnatuolit pois paimenilta ja papeilta, jotka ruokkivat itseään, samalla kun he pettävät lampaita. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa en kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten en ole heidän syötävinänsä (Hesekiel 34:10).
Pyhien profeettojensa kautta Jumala julisti rangaistuksen vuotta noille pahoille paimenille. Jeremia puhui tästä osoitetusta tuomion ajasta: He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra. Sentähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä, he suistuvat sillä ja kaatuvat; sillä minä tuotan heille onnettomuuden heidän rangaistusvuotenansa, sanoo Herra (Jeremia 23:11,12).
Valmistaudu! Kristittyjä pommitetaan pian, enemmän kuin koskaan ennen, todella epätoivoisilla ja surullisilla rahankeräysvetoomuksilla kaatumaisillaan olevien yhteisöjen taholta. Mitä pelottavia vetoomuksia millaista syyllisyyttä ja painetta onkaan tulossa joka puolelta! Se on taivaallisen tuomion alle lankeavien papistojen kuolinkamppailua.
Jumalan oman sydämen
mukaisten paimenten tarve
Pyhien, Jumalaa pelkäävien paimenten tarve on epätoivoinen, koska Herran kansa on kallistunut luopumukseen. Jos ei löydy voideltuja paimenia herättämään ja nostamaan heitä, he kääntyvät jatkuvasti maailman ja pahuuden puoleen.
Tämä saattaa sattua meihin syvälle, mutta totuus on, että Jumalan kansa on nojautunut kohti maailmaa ja sen epäjumalanpalvontaa alusta saakka. Kristuksen Israel on aivan yhtä uppiniskainen kuin Mooseksen Israel. Jumala kutsui Israelin pois Egyptistä, olemaan Hänen omaa omaisuuttaan. Hän halusi sellaisen erottautuneen kansan, joka rakastaisi ja palvelisi Häntä antautuneella sydämellä. Hän sanoi, ...Minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni... Olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja... Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa (2.Moos. 19:4-6).
Mooses tiesi heidän sydäntensä taipumuksen. Hän sanoi heille, Sinä olet niskurikansa... Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun te tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. Te olette niskoitelleet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona minä opin teidät tuntemaan (5.Moos. 9:6,7,24).
Mooses lisäsi, Minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan; saati sitten minun kuoltuani! (5.Moos. 31:27). Lisäksi, Minä tiedän, että te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä... (5.Moos. 31:29).
Kansalla oli paimenenaan kaikista nöyrin ja Herralle omistautunein mies, jota maan päältä tuohon aikaan löytyi. Hän puhui Jumalan puheita ja vaelsi Hänen kirkkaudessaan. Mutta silti Mooseksen oli varoitettava heitä, anottava, tuomittava ja tosissaan käskettävä heitä jatkamaan Jumalan kanssa. Kuitenkin, jopa sellaisen pyhän, jumalallisen opetuksen alla, he pitivät kiinni salaisesta himostaan ja epäjumalanpalveluksestaan. Ja Mooses tiesi jotain Jumalan kansan luonteesta. Hän tiesi, että kun Jumalan pelko oli menetetty, kun saarnat heidän syntejänsä vastaan ovat tauonneet, he luopuisivat kokonaan ja palaisivat vanhoille, uppiniskaisille teilleen. Ja tapahtui aivan niin kuin Mooses profetoi.
Kuuntele, mitä Jumala sanoo lastensa luonteesta. Miksi kääntyy tämä kansa... pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? (Jeremia 8:5). Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois... (Hoosea 11:7). Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni (Jeremia 22:21).
Onko tämä ainainen luopumus ainoastaan Vanhan testamentin ilmiö? Tuskin! Tämän seurakunta-ajan lopulla te tulette näkemään Kristuksen julistavan tuomiota tuolle Laodikean seurakunnalle luopuneelle, sokealle ja turmeltuneelle joka ei sitä itse tiedä. Kerskaileva, uppiniskainen kansa, joka ylpeilee siitä, ett heillä on paljon mutta joka todellisuudessa tekee Herran pahoinvoivaksi!
Paavali varoitti Uuden testamentin seurakuntaa, että kaupustelijat tulisivat heidän keskuuteensa, opettajat, joiden jumala olisi heidän vatsansa jotka opettaisivat ja saarnaisivat jumalattomassa tarkoituksessa.
Epäjumalia palvovia paimenia lampaille,
jotka rakastavat epäjumalia
Ne, jotka kieltäytyvät hylkäämästä epäjumaliaan, eivätkä poista kompastuskiviään edestään, johdatetaan petokseen sellaisten saastuneiden pappien kautta, jotka antavat heille sitä, mitä he haluavat.
Jotkut Israelin vanhimmat tulivat Hesekielin luokse kysymään Herran tahtoa. Jumala kertoi tuolle profeetalle, Ihmislapsi, nämä miehet ovat sulkeneet kivijumalansa sydämeensä ja asettaneet kasvojensa eteen sen, mikä heille oli kompastukseksi syntiin. Antaisinko minä heidän kysyä minulta neuvoa? (Hesekiel 14:3).
Toisin sanoen Jumala sanoi, Minä vastaan epäjumalia palvovaan, turmeltuneeseen elämään epäjumalia palvovalla, turmeltuneella sanomalla. He ovat niin kiintyneitä epäjumaliinsa, niin riippuvaisia, niin sidottuja salattuun syntiinsä, niin päättäväisiä seuraamaan minua samalla, kun hemmottelevat lihaansa, että minä annan heille opettajia heidän korvasyyhyynsä. Minä lähetän heidän keskuuteensa paimenia, jotka käyttävät hyväkseen heitä he palvelevat sydämissään epäjumalia vahvistaen heitä siinä. Kuka ikinä israelilainen sulkee kivijumalansa sydämeensä ja asettaa kasvojensa eteen sen, mikä hänelle oli kompastukseksi syntiin, ja sitten menee profeetan tykö, hänelle minä, Herra, kyllä annan vastauksen - hänelle ja hänen monille kivijumalilleen... jos profeetta antaa viekoitella itsensä ja sanoo sanan, niin minä, Herra, olen sen profeetan viekoitellut; ja minä ojennan käteni häntä vastaan ja hävitän hänet kansastani Israelista. 10. Heidän on kannettava syntinsä - niinkuin kysyjän synti, niin on profeetankin synti... (Hesekiel 14:4-10).
Meillä on jo riivaajien musiikkia Jumalan huoneessa, koska nuoriso on vaatinut sitä. Vanhemmat eivät enää välittäneet, paimenet yksinkertaisesti antoivat periksi ja antoivat lasten saada sitä, mitä he halusivat. Rikas, ylensyönyt seurakunta tuli riippuvaiseksi ylellisyydestä ja kieriskelee nyt aineellisuuden epäjumalanpalveluksessa niin Jumala vastaa tuohon epäjumalanpalvelukseen hopeakielisillä opettajilla, jotka antavat heille teologiaa, joka oikeuttaa sen.
Jumalan sydämen
mukaiset paimenet
Kun Jumala tuomitsee itsekeskeisiä paimenia, samaan aikaan Hän nostattaa oman sydämensä mukaisia paimenia. Nämä samat profeetat, jotka ennustivat ahneiden, turmeltuneiden paimenten ja pappien tuhoa, he myös profetoivat siitä, että Herra nostattaa pyhiä paimenia ja jumalallisia pappeja, jotka ruokkivat laumaa vanhurskaudessa. Jumalalla tulee olemaan itseään varten pappeja, jotka tulevat esiin Siionista Jumalan pyhältä vuorelta. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidä0t omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin. Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla (Jeremia 3:14,15).
Se alkaa seurakunnan ihmisistä, yksi siellä, kaksi täällä, nälkäinen, herätetty jäännös, jota Hän kutsuu. Jumala sanoi, Minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä (Jeremia 24:7).
Kun Jumalan kansa poistaa elämästään ja kodeistaan kaikki epäjumalat, ja kun Pyhä Henki herättää heitä pyhyyteen ja puhtauteen, kun heidän sydämiinsä tulee epätoivoinen totuuden ja todellisuuden nälkä, Jumala antaa heille uuden sydämen. He eivät ole enää tyytyväisiä istuessaan sellaisten paimenten jalkojen juuressa, jotka ovat kevytmielisiä ja tyhmiä. He havaitsevat nopeasti, mitkä paimenet ovat oikeita ja mitkä vääriä. Oikea paimen johdattaa heidät lammastarhaan ja ruokkii heidän nälkäisiä sielujaan. Heitä nuhdellaan ja he rakastavat sitä koska se tuottaa heissä vihan synti kohtaan. Jeremia profetoi, Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman (Jeremia 50:4,5).
Jumala sanoi, Minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra (Jeremia 23:4).
Jumala on luvannut viimeisinä päivinä nostattaa paimenia, joilla on Daavidin sydän ja luonne. Minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi; ja minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä. Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa (Hesekiel 34:22,23).
Tämä kertoo Kristuksesta, yhdestä suuresta Paimenesta yli kaikkien valittujen, mutta myös niistä paimenista, joiden sydämet ovat kuin Daavidin katuvia, Jumalaa pelkääviä ja kiivaita Hänen pyhyytensä puolesta.
Minkä loisteliaan lupauksen Jumala onkaan meille antanut siitä, että meitä ruokitaan ja paimennetaan näinä viimeisinä päivinä. Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään... Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa... (Hesekiel 34:15,16).
Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita (Jesaja 40:11).
Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (Johanneksen ilmestys 7:17).
Loppusanat
Älköön kukaan tyytymätön, kapinallinen saarnaajien vihaaja tai halveksija lohduttautuko tällä sanomalla. Se, mitä olen tässä tuonut esiin, on profeetallista sanomaa, mutta syvällä ja aidolla rakkaudella ja säälillä kaikki tuskaisia ja murheellisia pappeja kohtaan. Tämä voimallinen sana on annettu rakkaudella, kun se on ensin lävistänyt minun oman sydämeni. Jumala ei salli nurisevien ja tyytymättömien kristittyjen koskea Hänen voideltuihinsa erityisesti, kun he ovat puhdistavassa tulessa.
Jumala on niin kärsivällinen, niin hellä kaikkia palvelijoitaan kohtaan. Totuus on, että ne paimenet, jotka ovat todella voideltuja ja Jumalan kirkkauden ja tulen koskettamia, ovat tulleet monien koettelemusten kautta. Monia olivat joskus harhaanjohdettuja, itsekkäitä, kilpailuhenkisiä, kamppaillen hyväksytyksi tai kunnioitetuksi tulemisen puolesta, menestyksen nälän ajamia, kiinni maallisissa unelmissa. Mutta Jumala näki heissä jotain, mitä Hän rakasti, katuvan, nälkäisen sydämen. Kaipauksen syvempien Jumalan asioiden puoleen. Ja nuo, jotka olivat heidän kanssaan kärsivällisesti, nuo, jotka rukoilivat heidän puolestaan rakastaen heitä tarpeeksi, että he jaksoivat odottaa, että Jumalalle tuli aika viedä heidät takaisin luokseen, he ovat samalla tulleet todella siunatuiksi, koska nyt heitä johdattaa oikein sellainen paimen, joka on tullut tulen läpi. Nyt heillä on Jumalan mies, jonka valvomina he kasvavat Kristuksessa, ja he ovat nyt osa ruumiista, joka on terveellä tavalla liitetty päähän.
Itkekää paimentenne puolesta! Itkekää rakkaudessa, surussa, ja kuitenkin toivossa! Jumalalla on Hänen todellisia paimeniaan tänä päivänäkin, vaikka he ovatkin lukumäärältään harvat ja enimmäkseen tuntemattomat, jotka eivät tee myönnytyksi, ja jotka välittävät laumasta tarpeeksi, paljastaakseen heidän syntinsä ja kutsuakseen heitä katumukseen. Rukoilkaa pappinne puolesta ja häntä koetellaan eri tavalla, kuin koskaan aikaisemmin. Rukoilkaa kaikkien evankelistojen ja kaikkien palvelijoiden puolesta. Teidän ei tarvitse seurata paimenia, jotka ovat menettäneet voitelunsa, älkää edes koskeko heihin. Tämä on sellainen asia, jonka Jumala hoitaa henkilökohtaisesti.