Getsemane oli puutarha, jossa Jeesus kävi rukoilemassa. Siellä hänen koetuksensa murskasi hänet ja hänen maljansa juoksi yli äyräidensä. Siellä juuri hän itki syvimmän surunsa Isänsä edessä. Juuri siellä hän voitti taistelun kaikkia pahan hallituksia ja valtoja vastaan.
Jotkut kristityt sanovat tänään: ”Meidän sukupolvemme ei kyynelehdi. Meidät on kutsuttu juhlimaan ja ottamaan vastaan kaikki uskossa. Me voimme sanoa Sanan, ja kaikki vuoret siirtyvät. Meidän pitää yksinkertaisesti miettiä Jumalan hyvyyttä”. Sellainen asenne on nykyisellä menestysseurakunnalla.
Olen samaa mieltä siitä; että Jumalamme on rakkaus ja niin meidän pitää juhlia hänen edessään. Mutta on tulossa aika, jolloin meidän koetuksemme ovat niin ylitsekäyviä, ettemme voi tehdä mitään muuta, kuin rukoilla hänen valtaistuimensa edessä. Se tapahtui Jeesukselle, vaikka hän ei tehnytkään syntiä epäuskossa, kun rukoili Getsemanessa. Päinvastoin Jeesus osoitti kansalleen, kuinka saadaan voima ja valta yli saatanallisten voimien.
Mietitäänpä nyt Jeesuksen rukouksia Getsemanessa:
- "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti" (Matt.26:38). Hän lausuu siis: ”Tämä käy yli ymmärryksen ja jos se jatkuu, se tappaa minut”.
- Jeesus jatkoi: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja” (Matt.26:39). Oletko koskaan rukoillut sellaisessa tuskassa, että kuumat kyyneleet ovat juovittaneet kasvosi?
Jeesus rukoili ”viimeisen rukouksen” Getsemanessa. Se oli rukous, joka voisi siirtää vuoria ja järisyttää helvetin. Se oli yksinkertaisesti tämä: ”ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä". Olet ehkä taistellut jostakin asiasta rukouksessa. Kerrot Jumalalle, kuinka olet paastonnut ja rukoillut toisten puolesta, kolkuttanut, etsinyt ja uskonut, ja haluamaasi ei ole tapahtunut. Tämä on aiheuttanut sielussasi todellisen ristiriidan.
Rohkaisen sinua heittämään kaiken hänen käsiinsä ja menemään sisälle lepopaikkaan, jonka hän on valmistanut (Hebr.4:1). Hän on luvannut: ”Minä olen sinun Isäsi ja sinusta tulee minun poikani ja tyttäreni” (2 Kor.6:18). Isäsi pitää lupauksensa!