Kristityillä, jotka ottavat vakavasti vaelluksensa Jumalan kanssa, on syvä halu tuntea paremmin taivaallinen Isänsä. Raamattu sanoo yksinkertaisesti: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt” (Joh.1:18). Tiedämme, että Jumala on henki, ja hän on meille näkymätön. Miten sitten voimme tuntea Isän? Uskon, että osa Jeesuksen tehtävää maailmassa oli ilmentää taivaallisen Isän inhimilliset kasvot.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästä lähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet" (Joh.14:7). Tämä väite hämmensi heitä, ja jopa Filippus pöläytti: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme" (Joh.14:8).
Jeesus vastaasi hänelle kärsivällisesti, koska hän tunsi Filippuksen pyynnön vakavuuden. "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?” (Joh.14:9).
Sitten Jeesus kääntyi ja antoi kaikille opetuslapsille upean lupauksen: ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä” (Joh.14:20).
Mikä ihmeellinen keskustelu! Jeesus sanoi näille miehille: ”Katsokaa minua. Ettekö näe, että olen Jumala inhimilliseen lihaan puettuna? Olen Isän kaltainen, luonnoltani, olemukseltani ja luonteeltani. Minussa te näette Jumalan kasvot”.
Tulee näkyviin selvä kuva: Jumala lähetti poikansa näyttämään tarkkaan, minkälainen hän on. Niin, jotta voisimme tuntea ja nähdä Jumalan, meidän täytyy ensin tuntea ja nähdä Kristus. On totta, että Jumalalla on kaksi puolta, koska hän on oikeudenmukainen ja meidän tulee muistaa Sananlaskun sana: ”Pelkää Herraa ja karta pahaa” (San.3:7). Hänellä on kuitenkin toinen puoli, ja se on hyvyys ja ehdoton rakkaus. Tämän me näemme ilmentyneenä Jeesuksen palvelutehtävässä. Kaikki, mitä Kristus sanoi ja teki, ilmaisi meille Isän ihmeellistä laupeutta.