Jeesus eli maailmassa täysin riippuvaisena taivaallisesta Isästään. Vapahtajamme ei tehnyt tai sanonut mitään, ennen kuin hän kysyi neuvoa Isältään kirkkaudessa. Ja hän ei tehnyt yhtään ihmettä muuta kuin Isän neuvon mukaan. Hän julisti: ”Etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut…. hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh.8:28 – 29).
Kristus tekee hyvin selväksi, että täydellisen riippuvaisuuden harjoittaminen, aina Isän äänen kuuleminen, oli osa hänen päivittäistä vaellustaan. Me näemme tämän kohtauksessa Johanneksen evankeliumissa. Siinä Jeesus näki ramman miehen makaavan Betesdan lammen reunalla. Jeesus kääntyi miehen puoleen ja käski hänen ottaa vuoteensa ja käydä. Heti paikalla mies tuli terveeksi ja lähti pois parantuneena.
Juutalaiset johtomiehet olivat raivoissaan, koska Jeesus heidän mielestään oli rikkonut sapattikäskyn parantaessaan miehen. Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee” (Joh.5:19 - 20).
Jeesus lausui hyvin selvästi: ”Minun Isäni opetti minulle kaiken, mitä minun piti tehdä”. Jeesus joutui lihansa päivinä luottamaan päivittäin Isänsä äänen sisäiseen toimimiseen johdatuksena. Hänen piti kuulla Isänsä ääntä tunti tunnilta, ihme ihmeeltä aina päivän kerrallaan.
Miten Jeesus pystyi kuulemaan Isänsä hiljaisen pienen äänen? Raamattu osoittaa meille, että se tapahtui rukouksessa. Uudestaan ja uudestaan Jeesus meni yksinäiseen paikkaan rukoilemaan. Hän oppi kuulemaan Isänsä äänen ollessaan polvillaan.
Rohkaisen sinua viettämään enemmän aikaa Jeesuksen kanssa salaisessa rukouskammiossasi. Istu hiljaa hänen läsnäolossaan ja niin saat totuuden, jonka vain Kristus voi antaa siunatun Pyhän Henkensä kautta.