Vanhassa Testamentissa Jumalan lapset näkivät vain vilahduksen Jumalasta isänään. Daavid sanoi: ”Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä” (Ps.103:13). Jesaja nimitti Jumalaa ”Iankaikkiseksi Isäksi” (Jes.9:6) ja Jeremia kirjoitti hänestä: ”Sinä olet kutsuva minua isäksi” (Jer.3:19).
Mutta näillä entisaikaisilla ihmisillä ei ollut täyttä ilmestystä taivaallisesta Isästä. Jeesus itse sanoi: ”Profeetat halusivat nähdä, mitä te näette ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät voineet”. Vanhan Testamentin aikalaiset tunsivat Jahven kaikilla niillä nimillä, jotka hän oli ilmoittanut heille. Hän ei kuitenkaan ollut esittänyt itseään heille Isänä. Sitä ilmestystä ei voinut tulla, ennen kuin Poika näytti hänet. Jeesus sanoi: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa” (Matt.11:27).
Kristus on tullut ilmoittamaan Isän tälle viimeiselle sukupolvelle tavalla, jolla mikään aiempi sukupolvi ei ole tuntenut häntä. Kaikki, mitä Jeesus teki, veden muuttamisesta viiniksi aina kuolleista herättämiseen asti, oli kuin kuvitettua saarnaa. Hänen jokainen tekonsa merkitsi: ”Tämä on minun Isäni työtä. Tällainen hän on”.
”En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh.8:28- 29). Eli olen puhunut teille vapaasti koko tässä maassa. Kun vaelsin Jerusalemin kaduilla, Betlehemissä ja Juudeassa, kerroin teille kerran toisensa jälkeen, että kaikki, mitä teen, on Isästä. Jos vain olisitte avanneet silmänne ja korvanne ja ottaneet vastaan minun sanani, olisin näyttänyt hänet teille. Olen ilmoittanut hänet”.
Kun meillä on suhde taivaallisen Isämme, hänen rakkautensa, laupeutensa ja armonsa kanssa, me voimme sanoa maailmalle: ”Kuuntele, mitä sanon ja teen. Katso elämääni ja näe, että Isä on minussa”.