Uskon, että kristityn syvin sitoutuminen syntyy etulinjassa, taistelun tiimellyksessä ammusten suihkiessa ympäriinsä. Itse asiassa tiedän monia uskovia, joiden sitoutuminen on vahvistunut kiivaan toiminnan ja hengellisen sodankäynnin pyörteissä. Heidän ei tarvitse olla korviaan myöten rakastuneita häneen koko sydämellään. Heidän ei tarvitse elää erillään olevassa kylässä kaivatakseen hänen tuloaan. He ovat oppineet rakastamaan Jeesusta yhtä intohimoisesti ajaessaan työhön, kuin jos olisivat olleet rukouskammioissaan.
Rakas lukija, sen että tunnet Jeesuksen läsnäolon, ei tarvitse riippua tunteistasi. Kun olet maassa, masentunut ja alakuoloinen eikä sinulla ole aikaa etsiä Herraan, paholainen vyöryy ylitsesi syyllisyyden ja arvottomuuden tunteineen. Luulet ehkä Jeesuksen hyljänneen sinut ja sanovan: ”Tulen takaisin, kun sinulla on aikaa minulle”. Jeesuksen läheisyys pysyy uskossa! Ei sillä ole mitään tekemistä meidän tunteidemme kanssa.
Kun joku työntää ja puskee sinua maanalaisessa tai hississä, kuiskaa vain hänelle: ”Oi, Jumala, uskon että olet täällä, hyvin lähellä minua. Suojele minua Herra. Varjele minua äläkä maailman saasteen hiipiä järjestelmääni”.
Ne, jotka todella rakastavat hän, kaipaavat hänen seuraansa, olivat he kuinka kiireisiä tahansa. Jeesukselle sitoutuminen merkitsee luottamista häneen kaikissa tarpeissa, ruumiin, sielun ja hengen puolesta. Kun kärsit sielussasi, juokse Jeesuksen luo – älä etsi vastausta mistään muusta lähteestä.
Kristuksen Morsiameen kuuluvat kaikki, jotka ovat lakanneet etsimästä apua, lohdutusta ja tyydytystä muualta tässä maailmassa. He ovat oppineet riippumaan yksinomaan hänessä, jota he rakastavat ja jolta saavat tyydytyksen nälkäänsä ja janoonsa. Pysy sydämestäsi rakkaudessa Jeesukseen – ja usko, että hän ilmestyy sinulle kaikessa täyteydessään.