Jumala on luvannut kansalleen valtavan levon, johon kuuluu sielun rauha. Surullista kyllä, liian monet kristityt eivät aavistakaan, millaista on levätä pelastuksessa. Heillä ei ole rauhaa, joka on tarjona kaikille kristityille Jesuksessa Kristuksessa. Se on rauha, joka voi kantaa heidät myrskyn läpi.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä"(Matt.11:28-30).
Kristus sanoo meille hyvin selkeästi: ”Älkää yrittäkö vaeltaa kanssani, ennen kuin teillä on sielun rauha.” Miten voimme päästä lepoon, josta Jeesus puhuu? Uskon, että avain on näissä kahdessa sanassa: Oppikaa minusta.
Jeesus ei puhu vain pään tiedosta. Hän puhuu siitä itsekurista, jonka kautta opitaan, kuka hän on ja mitä hän teki ristillä. Hän sanoo: ”Sinun täytyy ymmärtää, mitä olen tehnyt sinun puolestasi, jotta sielusi pääsisi lepoon”.
”Mutta minähän luen Raamattua ja rukoilen joka päivä. Yritän kovasti tehdä paremmin”, vastaat. Ei riitä, että yrittää kovempaa ja tekee lupauksia Jumalalle. Kaikki riippuu siitä, että etsii ilmestystä siitä, mitä Jeesus teki ristillä. Siihen kuuluu itsekuri. Mieti sitä, kun joku opetuslapsi haluaa ruveta lääkäriksi, opettajaksi, pastoriksi, sairaanhoitajaksi. Kaikki urat tai kutsumusammatit vaativat paljon opiskelua ja ponnistusta. Sama koskee myös Jeesuksen oikeiksi palvelijoiksi tulemista, niin kuin meidän pitäisi.
Päätä sydämessäsi, että alat ahkerasti etsiä häntä! Ota aikaa ja tavoittele hänen todellista tuntemistaan, niin että voit vaeltaa syvemmässä yhteydessä Vapahtajasi kanssa.