"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?” (Luuk.15:4). Jeesus puhuu tässä lampaista, jotka ovat olleet laumassa. Selvästi lammas edustaa Kristuksen lauman jäsentä, joka on saanut hyvää ruokaa ja jota rakastava paimen on johdattanut. Silti tämä lammas on joutunut kadoksiin, niin että paimenen pitää lähteä etsimään sitä.
Huomaa, että Jeesus sanoo paimenesta näin: ”menee etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?”. Jumala ei koskaan luovu yhdestäkään, joka kuuluu hänelle ja joutunut harhaan. Sen sijaan Paimen lähtee etsimään tuota lammasta, ottaa sen kiinni ja tuo sen takaisin suojaan.
Daavid todisti: ”Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä” (Ps.139:8). Yksinkertaisesti sanottuna, voit kulkea kuinka kauas syntiin tahansa, niin, että tulet jo aivan helvetin partaalle, ja silti hän etsii sinut.
Olemme kuulleet sanonnan ”helvettiä maan päällä”. sitä elämä on niille, jotka juoksevat pakoon Jumalaa. Heidän ”vuoteensa helvetissä” on kauhea tilanne. Se merkitsee synnin kahlehtimaa, kauemmas ja kauemmas Herrasta ajautuvaa, lopulta kalvavan pelon valtaan joutuvaa: olla kadotettu ikuisesti.
Olet ehkä sijannut vuoteesi helvettiin, mutta et ole niin syvällä synnissä, ettei Jeesus pystyisi saavuttamaan sinua ottamaan sinut vastaan avosylin. ”Ja löydettyään hän [Jeesus] panee sen [lampaan] hartioillensa iloiten” (Luuk.15:5). Kun paimen löytää kadonneen, loukkaantuneen lampaan, hän ota sitä heti laumaan. Tämän vertauksen mukaan hän kantaa haavoittuneen eläimen kotiinsa. Sitten hän kutsuu kaikki ystävänsä ja naapurinsa yhteensä ja sanoo: ”Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut” (Luuk.15:6).
Ei ole väliä sillä, mitä olet tehnyt, kuinka kauas olet kulkeutunut. Kun Paimen tuo sinut takaisin, saat anteeksi kaiken ja hän iloitsee sinusta.