Jumala antoi Moosekselle pelottavan ohjeen: ”Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka minä olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen'. Ja minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkotan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi"(2 Moos.33:1-3).
Jumalan kansa oli suistunut pois Jumalan tahdosta himojen ja epäjumalanpalvonnan takia (ks. 2 Moos.32:25). Kullasta oli tullut heidän jumalansa. He halusivat vain tanssia, soittaa ja seurata himokasta ruokahaluaan. Vain Leevin pojat pysyivät Jumalan pyhyydessä.
Herra oli poistunut heidän keskuudestaaan, ”jotta hän tappaisi heidät”, mutta hän edelleen sanoi heille: ”Minä annan teille siunaukseni”. Niin he saattoivat pitää oikeutensa ja hänen suojeluksensa, mutta jäivät ilman hänen läsnäoloaan.
Minusta tuntuu, ettei mikään ole pahempaa, kuin kuulla Herralta: ”Lähtekää maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä vain en lähde teidän kanssanne”(ks.2Moos.33:3).
Mooses halusi jotakin suurempaa kuin maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Hän halusi tuntea ja kokea Herran läsnäolon! ”Että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä" (2 Moos.33:13).
Ei ihme, että tämä Jumalan kallis palvelija sai kansan vakuuttuneiksi! Ei ihme, että Mooseksen kasvot säteilivät. Hän halusi vain tuntea Herran, pysyä hänen läsnäolossaan.
Tänä päivänä rohkaisen sinua seuraamaan Mooseksen esimerkkiä. Voimme hyvin lausua Paavalin kanssa, jonka sydän rukoili: “Tunteakseni hänet”(Fil.3:10).