Jokainen pappi, saarnaaja ja evankelista tarvitsee esirukoilijoita, jotka tahtovat rukoilla näiden työntekijöiden puolesta jatkuvasti. Vakuutan teille: itse olen vuosien varrella saanut kokea, että minua on kannettu uskollisten palvelijoiden rukouksin.
Raamattu sanoo, että Pietarin jouduttua vankilaan ”seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä”(Ap.t.12:5). Jumala vapautti Pietarin ihmeen kautta noiden esirukousten tähden.
Paavali ei vain pyytänyt esirukousta, vaan oli itsekin esirukoilija. Hän tiesi, että se oli osa hänen kutsumustaan evankeliumin julistajana. Hän kirjoitti filippiläisille: ”Kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, … koska te olette minun sydämessäni”(Fil.1:1, 3-4,7).
Samoin Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Sillä Jumala … on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan”(Room.1:9). Sana ”muistan” tarkoittaa: ”Minä lausun teidän nimenne ja tarpeenne Herralle”. Lyhyesti sanottuna Paavali ei pyytänyt toisia tekemään mitään, mitä hän ei halunnut tehdä itsekään.
Tiedätkö, että veljesi tai sisaresi on jonkinlaisessa hämmennyksen tilassa? Jos tiedät, kerrotko siitä vain toisille vai vietkö hänen nimensä Herralle ja taistelet hänen puolestaan rukouksessa?
Haluatko toimia esirukoilijana? Tapahtuu monia vapautumisia, kun Jumalan pyhät etsivät häntä hartaasti lapsenomaisella uskolla ja tuovat hänen eteensä veljien ja sisarten tarpeita.