Viimeisenä yönään ennen ristiinnaulitsemista Jeesus sanoi opetuslapsille ehtoollisella: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää”(Joh.14:19). Aika mielenkiintoinen lausuma Jeesukselta. Yksi heistä kysyi: ”Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" (Joh. 14:22).
Jeesuksella oli tietenkin mielessään opetus. Hän vastasi: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan... Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö… Ja nyt minä olen sanonut sen teille ennen, kuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu. En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää" (Joh.14:23, 27, 29 -31).
Jeesuksen vastaus tuo huomion kohteeksi asian, jota hän on yrittänyt kuvata koko tässä kohdassa, erotuksen, Näissä muutamissa jakeissa Kristus määrittelee kolme hänen valtakuntaansa ja maailmaa erottavaa asiaa:
- ”Maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut” (Joh.14:19).
- ”Minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa” (Joh.14:27).
- ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään” (Joh.14:30).
Aivan viime vuosiin asti tämä erotus on ollut luonteenomainen piirre Kristuksen seurakunnassa. Erotettuna oleminen on Jumalan Sanan selvä käsky, ja se on jokaisen kristityn kutsu. Tänään näyttää olevan hyvin vähän eroa seurakunnan ja maailman välillä. Muistakaamme, että meidät on erotettu hänen valtakuntansa asioita varten, ollaksemme muutoksen työkaluja.