Vanhasasta Testamentista luemme kertomuksen Raakelista, Jaakobin vaimosta ja hänen epätoivoisesta halustaan saada lapsia. Hän ei enää jaksanut elää ilman synnytyskokemusta, kaikkea, mikä oli tarkoitettu häntäkin varten naisena juutalaisessa kulttuurissa. Raakelin kipu oli sietämätön ja hän itki Jaakobille: ”Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen" (1 Moos.30:1).
Sielun tuominen Kristukselle on ikään kuin synnyttämistä. Pyhä Henki vaikuttaa sydämissämme halun ja sitten alamme ravita sitä prosessia ja rukoilemme jatkuvasti sielujen puolesta. Me haluamme nähdä uuden vauvan syntyvän, ja kun se on syntynyt, emme enää halua antaa sitä pois sylistä. Me leikimme ja kasvatamme Jumalan uutta luomusta. Me istutamme ja kastelemme, rukoilemme, että Jumala haluaisi antaa lisää. Ajattelemme vain sitä, miten voisimme auttaa lastamme kasvamaan ja kukoistamaan ja muuttumaan Kristuksen kuvan kaltaiseksi.
Jospa vain jokainen Kristuksen seuraaja tuntisi saman haluan ja tarpeen tuoda uusia lapsia Jumalan valtakuntaan! Jospa vain jokainen meistä päättäisi, ettemme enää voi kantaa sydämessämme hedelmättömyyden ajatusta. Jospa vain halu siihen palaisi sydämissämme, kunnes emme enää kestä sitä, kunnes todella rukoilemme Jumalaa: ”Anna minulle hengellinen lapsi tai kuolen”.
Minne vain menenkin, kohtaan kristityitä, jotka eivät ole koskaan tunteneet iloa siitä, että ovat johtaneet sielun Kristuksen luokse. He tulevat luokseni ja kysyvät neuvoa, useimmiten silmät maahan luotuina nolouden tähden. Kerron heille, ettei heidän tarvitse olla häpeissään siitä, vaan sen sijaan innoissaan, että Pyhä Henki selvästi on vaikuttanut heidän sydäntään siihen.
”Ensimmäinen askel uskosta kertomiseen on siinä, että on saanut halun tehdä niin”, sanon heille. Me voimme pitää varmana, että Pyhä Henki sytyttää tämän epätoivoisen haluan sisimmässämme, sillä juuri sen hän haluaa tehdäkin.
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.