Ihmetteletkö koskaan, miksi opetuslapset olivat niin tietämättömiä Kristuksen tavoista ja Jumalan iankaikkisista päämääristä? Kuinka on mahdollista, että he, istuttuaan kolme vuotta kuulemassa maailman Vapahtajan siunattua opetusta, jäivät sokeiksi, valmistumattomiksi tuleville tapahtumille? Miksi heidän ymmärryksensä rististä ja ylösnousemuksesta oli niin rajoittunut?
Syy siihen oli, etteivät he kuunnelleet uskossa! Monissa tilanteissa Jeesus moitti heitä: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!” (Luuk.24:25).
"Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" (Matt.8:26). eillä oli vain vähän uskoa, sydämet, jotka olivat hitaan uskomaan hänen Sanaansa. He jäivät yhjiksi, valmistumattomiksi, hämmentyneiksi, epäuskon sokaisemiksi.
Heillä oli vähän uskoa ja sydämet, jotka olivat hitaat uskomaan hänen Sanaansa. He jäivät tyhjiksi, valmistumattomiksi, hämmentyneiksi, epäuskon sokaisemiksi!
Jos Jeesus ihmettelikin opetuslastensa epäuskoa ollessaan täällä maan päällä, mitä hän mahtaakaan ajatella meistä tänään? Niinive teki parannuksen yhden saarnan jälkeen, uskoen jokaisen sanan, jonka Joona puhui. Amerikka on kuullut tuhansia samanlaisia varoituksia monilta profeetoilta, mutta ns. Hengen-täyttämien uskovien joukot eivät kallista korvansa. He sanovat: ”En halua kuulla sitä enää”. He heittävät kaiken selkänsä taakse, pois mielestänsä.
Kuinka paljon muistat kaikesta, mitä olet kuullut? Kuinka syvästi se on saanut tehdä työtä sinun hengellisessä elämässäsi? Jos Jumalan Sana ei ole tullut lihaksi uskon kautta, jos emme pyydä häntä auttamaan meitä
ottamaan sitä vastaan ja käyttämään sitä, me lopulta vain valikoimme oman mielemme mukaan. Tavallisesti poimimme siunauksia, laupeutta ja mukavuutta ja ravistamme päältämme käskyt, moitteet ja varoitukset.
Luottamus sallii Jumalan Sanan löytävän tien sieluumme. Usko leimaa sillä persoonallisuutemme ja mielemme, niin, ettemme unohda sitä koskaan.