Francis Chan, Crazy Loven ja monen muun kirjan kirjoittaja, tunsi saaneensa kutsun Jumalalta jättää suuren seurakuntansa ihanassa, vauraassa Kalifornian kaupungin lähiössä. Kun hän lähti ulos taloudellisesta turvallisuudesta ja mukavuudesta, hän kokosi pienen uskovien ryhmän San Franciscon ytimessä ja alkoi tehdä katutyötä. Koska hän on niin erityinen ja tunnustettu kristillisissä piireissä, hän saattoi laittaa ilmoitustauluja ja levitellä lentolehtisiä. Sitten hän perusti seurakunnan, johon tuli muutama tuhat jäsentä ilman suurempaa ponnistelua. Hän ei kuitenkaan halunnut ihmisten lähtevän entisistä seurakunnistaan ja tulevan hänen joukkoonsa. Hän halusi voittaa sieluja Kristukselle.
Francis Chan jätti kaiken evankeliumin tähden elääkseen Apostolien tekojen todellisuutta. Kuinka moni meistä antaa tilaa päivittäisessä elämässämme todelliselle Uuden Testamentin elämälle? Niin monet meistä elävät normaalia, mukavaa, vesitettyä kristillistä elämää. Ainakin he ajattelevat sen olevan normaalia, koska he näkevät sitä samaa ympärillään ja niin siitä tulee hyväksyttävää. Kaikkea, mikä poikkeaisi tästä, he pitäisivät epänormaalina.
Leonard Ravenhill, kuuluisa brittipastori, joka kuoli muutama kymmenen vuotta sitten, sanoi: ”Tämän päivän kristillisyys on niin alle normaalin, että jos jokainen uskova alkaisi käyttäytyä niin kuin normaali Uuden Testamentin uskova, häntä pidettäisiin epänormaalina”.
Se on totta. Tämän päivän kristillisyys on omanvoiton pyyntöisempää, kuin se on ollut edeltävinä sukupolvina. Se on kulutuskeskeisempää ja aineellisempaa. ”Mitä saan seurakunnasta? Mitä voi hyötyä Jumalasta?” Ihmiset ovat hyväksyneet Kristuksen, mutta he eivät ole antaneet hänen todella muuttaa elämäntapaansa.
Jumala kutsu omilleen on tänään rakastava, mutta kiireellinen. Hän haluaa meidän sanovan hänelle: ”Olen tyhjä astia, Herra. Täytä minut ja auta minua vaeltamaan Uuden Testamentin elämää. Mitä se maksaakin, Jumala, minä haluan voittaa sieluja”.