Kun luemme hurskaiden ihmisten voitoista Vanhassa Testamentissa, sydämemme palaa. Näillä palvelijoilla oli niin paljon taakkaa kannettavana Jumalan nimen tähden, että he tekivät voimallisia tekoja, jotka vieläkin ihmetyttävät useimpien kristittyjen mieliä tänään.
Sellainen pyhä oli Esra, Jumalan mies, joka herätti koko kansansa Jumalalle. Raamattu sanoo, että Jumalan käsi oli Esran päällä ja tämä todisti: ”Ja minä rohkaisin mieleni, koska Herran, minun Jumalani, käsi oli minun päälläni” (Esra 7:28). Jumala ojensi kätensä, muokkasi Esraa ja muutti hänet toiseksi mieheksi.
Miksi Jumala teki niin? Israelissa oli satoja kirjanoppineita siihen aikaan, ja heillä kaikilla oli sama kutsu tutkia ja selittää Jumalan sanaa kansalle. Raamattu antaa meille vastauksen: ”Sillä Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta” (Esra 7:10). Esra teki tietoisen päätöksen etsiä ennen kaikkea Jumalan sanaa ja totella sitä. Eikä hän koskaan horjunut tästä päätöksestään.
Esralla ei ollut yliluonnollisia kokemuksia, jotka olisivat vaikuttaneet hänen rakkauteensa Raamattuun. Jumala ei sanonut hänelle: ”Sinä tulet johtamaan viisikymmentä tuhatta parannukseen ja teet työtäni. Siihen tarvitset voimaa, lujuutta, puhtautta ja hengellistä auktoriteettia. Tämän voit saada vain tuntemalla ja tottelemalla sanaani. Huomenna heräät sisimmässäsi aina enenevä halu tutkia sanaa.”
Ei, näin se ei tapahtunut. Esra tutki ahkerasti Jumalan sanaa pitkään, ennen kuin Jumala asetti kätensä hänen päälleen. Hän antoi itsensä Jumalan sanan tutkittavaksi, sen pestäväksi ja tuloksena oli, että Jumala voiteli hänet.
Varmaankin Jumalan voitelu on yliluonnollinen, mutta hänen laittaa kätensä niiden ylle, jotka ovat kokonaan antautuneet tuntemaan ja tottelemaan hänen sanaansa. Siitä voitelu alkaa. Ei kukaan voi odottaa Jumalan kosketusta, jollei hän ole intohimoinen Raamatun suhteen.