Itsensä kokonaisvaltainen luovuttaminen Jumalan huolenpidon alle, on uskon teko. Kristittyjen on helppo sanoa yleisellä tasolla, “Tapahtukoon Herran tahto,” mutta on aivan toisenlaista luovuttaa itsensä kokonaan Herran käsiin, tehden se erittäin tietoisesti antautumalla. Raamatussa sanotaan, että kun joku henkilö antautui vaelluksessaan kokonaan Herralle, se tapahtui todellisella vakavuudella.
Sanoen vain sanat, “Luotan Herraan kokonaan,” ei ole riittävä todistus siitä, että meillä on täydellienen luottamus Herraan. Sen täytyy olla vapaasta tahdosta tehty ja tietoinen antautuminen. Ajattele Egyptin Faaraota: Vasta silloin, kun hän ei enää pystynyt vastustamaan Jumalan vitsauksia, niin hän päästi Israelilaiset eräämaavaellukselle kohti Luvattua Maata (katso 2.Moos. 12:29-32).
Samoin, monet tämän päivän ihmiset ovat sanoneet, “antaudun, sitoudun, luotan,” vasta sitten kun heillä ei ole ollut mitään muuta keinoa näköpiirissä omassa tilanteessaan. Mutta todellinen antautuminen, sellainen joka miellyttää Jumalaa, tehdään vapaaehtoisesti ennenkuin olemme tulleet keinojemme loppuun. Meidän on toimittava liitossa Herran kanssa, annettava Hänelle tietoisesti täydet valtuudet ja annettava Hänen täyttää elämämme haluamallaan tavalla.
Jumala ei hyväksy vähempää kuin meidän kaikkemme. Jos annamme Hänelle elämämämme osittain, puolisydämisesti, tietynlaisella varauksella, olemme yhtä syyllisiä kuin Ananias ja Safira. He teeskentelivät antavansa kaiken Herralle, mutta todellisuudessa he pitivät itsellään osan, josta joutuivat maksamaan hengellään (katso Apostolien teot 5:11). Emme voi käydä kauppaa Herramme kanssa tai asettaa rajoituksia.
“Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa” (Sananl. 3:5-6). “Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne” (Ps. 62:8).
Vaikka Psalminkirjoittaja sanoo että meidän tulee turvata Jumalaan joka aika, meidän ylpeytemme haluaa hallita elämäämme. On hämmästyttävää kuinka itsepäisiä ja omapäisiä me voimmekaan olla. Meidän antautuminen Herralle - ajatuksissamme, toiminnoissamme, haluissamme – on luonteeltaan päivittäistä, jatkuvaa työtä.
Meitä on muistutettu, “Mutta vanhurskas on elävä uskostaan” (Hab.2:4, Raamattu kansalle käännös). Kuinka rauhoittavaa on tietää että kun tavoittelemme häntä uskossa, meidän Mestarimme kuljettaa meidät läpi kaikissa vaikeuksissa ja luonnollisissa mahdottomuuksissa.