Kuningas Daavid usein ilmaisi surujaan ja taisteluitaan: ”Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!... Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta” (Ps.55: ja 8). Joskus Daavidin murhe vei hänet kyynelten partaalle ja hän ilmaisee epätoivonsa hienovaraisesti.
Koska elämme langenneessa maailmassa, kohtaamme kaikki murheen ja taistelun päiviä. Miten sitten löydämme armon avuksemme oikeaan aikaan? Luottamus teologisiin määritelmiin armosta ei auta meitä, kun olemme kriisin keskellä. Me tarvitsemme Jumalan todellista apua, kun meihin sattuu.
Kun olemme koetuksissa, Jumala antaa armoaan ilmestyksien kautta, joita emme koskaan ymmärtäisi hyvinä päivinä. Tästä löydämme esimerkkejä Sanasta. Johannes sai Herraltaan ilmestyksen, josta tuli Raamatun viimeinen elementti: Ilmestyskirja. Tuon pimeän hetken aikana Pyhän Hengen valo tuli hänelle. Johannes näki Jeesuksen toisin kuin koskaan aiemmin.
Jumala antaa armoaan kansalleen myös käyttäen välittäjinä omia pyhiään, joista tulee hänen armonsa kanavia toisille. Minä nimitän heitä ”armon ihmisiksi”. Paavali puhuu sitä näin: ”Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”(Ef.4:7).
Pietari kirjoittaa: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut” (1 Piet.4:10).
Ajatelkaa, mitä merkitsee olla Jumalan armon huoneenhaltija tai jakaja. Oletko ehkä juuri sellainen henkilö tai vietätkö aikasi rukoillen ainoastaan oman kipusi, murheesi ja taistelujesi tähden?
Rakas lukija, sinun nykyinen kipusi tuottaa jotakin arvokasta elämääsi. Kun saat vastaanottaa hänen suuren armonsa, Herra auttaa sinua tulemaan myös armon antajaksi. Koe hänen elämänsä ja iloitse!