Me kaikki haluamme kuunnella saarnoja ja lukea kirjoja Jumalan siunauksista. On totta, että
Jumalalla on antava luonne, ja me voimme saada apua oppimalla siitä lisää. Vaelluksemme Kristuksessa on vietävä meidät ”saavasta” elämästä ”antavaan”. Jeesus vaikuttaa meissä muutoksen korvaamalla meidän maailmallisen henkemme omalla jumalallisella Hengellään. Hän sanoo meille: ”Olette saaneet siunauksia, ja nyt teidän on tarkoitus antaa niitä muille”.
Tämä on kirkkauden teologiaa, mutta sinulle ehkä kaikkein vaikein muutos tehtäväksi. Elämän vastaanottaminen on helppoa, antava taas vaikeaa, mutta myös palkitsevaa. Muista, kuinka Jeesus siunasi; hän mursi, jakoi edelleen. Usein tämä prosessi lopahtaa ottaessamme ensimmäistä askelta. Emme pääse siunausosaan. Emme anna elämämme murtua Jumalan edessä, joten emme koskaan ota sitä viimeistä askelta, antamista. Siksi emme koskaan näe Jumalan päämäärän toteutumista niissä.
Toimintansa aikana Kristus teki useita antamistekoja, mutta väkijoukot lakkasivat seuraamasta häntä, kun hän alkoi saarnata vaikeita totuuksia. Jopa jotkut hänen opetuslapsistaan kääntyivät pois, ja Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois?" (Joh.6:67). Pietari nopeasti vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat”(Joh.6:68).
Kun siis Jeesus rupesi antamisen sijaan pyytämään heiltä jotakin, opetuslapset joutuivat tekemään valinnan. Seuraisivatko he Jeesusta vai menisivätkö he vanhaan elämäänsä, jossa valitsisivat oman tiensä?
Jeesuksen tehtävä Pietarille oli käsky: ”Ruoki minun lampaitani’’. Hän sanoi sen itse asiassa kolmeen kertaan (ks. Joh.21:17). Hän siis tarkoitti: ”Pietari, minun kansani tarvitsee apua. Hoida siis heitä. Ruoki heitä, anna elämäsi heidän tähtensä”.
Jeesus antoi Pietarille tehtävän antaa elämää ja hän sanoo meille saman käskyn.