Jesajan kirjan 6. luku sisältää kuuluisan, Jeesusta koskevan ennustuksen: “Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin” (Jes.6:1). Laajensin tuota kuvaa mielessäni ja näin Herran kaukaisessa paikassa, erillään minusta, asia, jota minun piti nimittää kunnioittavalla persoonapronominilla, Kuningas Jaakon Raamatun ilmaisulla.
Mitähän Jesaja kertoo meidän korkean, pyhän Jumalamme sanovan meistä alhaisista, syntisistä ihmisistä, jotka seuraavat Häntä? Näin hän sanoo: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: ’Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi’ ” (Jes.57:15). Niin, meidän Isämme on pyhä, yksinvaltias ja täynnä kirkkautta ja kuitenkin Hän suostuu asumaan meidän alhaisten, synnin tahraamien sydämissä.
Uskon, että jokainen lapsi vaistomaisesti tietää eron uskonnon vihaamisen ja Jeesuksen rakastamisen välillä. Eräänä päivänä tyttäreni ollessa pieni, hän ilmestyi lukemani sanomalehden väliin. Olin väsynyt ja hätistelin hänet pois haluten rentoutua muutaman minuutin, ennen kuin alkaisin työstää saarnaani seuraavaksi sunnuntaiksi. Tyttö tuli uudelleen sanoen: ”Isi, haluan kertoa sinulle jotakin” Minä jatkoin hänen hätistelemistään ajatellen minuuttien kuluvan rentoutumisajastani.. Tämä edestakainen liike loppui, kun sanoin: ”Kulta, mitä haluat kertoa minulle?” Hän vastasi: ”Minä rakastan sinua”.’
Hän tiesi eron uskonnon – minun täydellisyyteni saarnaajana – ja Jeesuksen rakastamisen välillä. Sen hän nyt osoitti minulle. Jumalan Sana tekee hyvin selväksi: Jumala haluaa, että lähestymme Häntä niin kuin tyttäreni teki minulle – sanomalla ”Isi”, Abba, joka on lähellä, ei kaukana eikä meidän ulottumattomissamme.