”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6). Kun profetia Kristuksen syntymästä toteutui, Kuningas Herodes, Israelin hallitsija tunsi uhkaa, niin kuin kaikki Jerusalemin asukkaat (Matt.2:1-3). He olivat ilmeisen tyytyväisiä onttoon, kuolleeseen uskontoonsa eikä kukaan halunnut järkyttää asemaansa.
Sama pätee tänään. Kasvava vihamielisyys joulua kohtaan ilmentyy monilla tavoin: kouluissa ei enää esitetä jouluevankeliumia, seiminäytelmät on kielletty julkisissa paikoissa. Työelämän liikkeet tervehtivät asiakkaitaan sanomalla ”Hyvää loma-aikaa” sen sijaan, että käytettäisiin sanontaa ”Hyvää Joulua” mainitakseni vain muutaman esimerkin. Jeesus ennusti, että hänen paluunsa lähellä ”kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12), joten se ei ole yllätys.
Jeesus tuli maailmaan ollakseen sen valona. Meidän ei pidä unohtaa Jeesuksen mieltä, ettei meitä saada kiinni kulttuurisodasta. Kun maailma painuu syvemmälle ja syvemmälle ja huudot Vapahtajaamme vastaan tulevat yhä raivokkaammiksi, omaa sydäntämme pitäisi hallita Jeesuksen Kristuksen rakkaus. Ärsyttäköön meidän armon ja pyhyyden sanomamme tämän vääristyneen sukupolven keskuudessa niitä, jotka ovat pimeydessä, kääntymään hänen suuren valonsa puoleen.
Kun joulun merkitys täyttää sydämemme tänä juhla-aikana, rukoilen, että monet voisivat katsoa meihin ja sanoa: ”Minä haluan ilon ja rauhan, jonka näen noilla ihmisillä. Heidän julistamassaan sanomassa on varmasti jotakin, mikä osoittaisi esimerkkiä heidän elämäänsä. Minä haluan tuntea heidän Jumalansa”.