Kun Jeesus avaa silmämme näkemään ihmiset hänen tavallaan, emme voi enää istua hiljaa. Kivuliaat sieluthan kulkevat päämäärättömästi elämän läpi kaikkialla ympärillämme. Myötätunto kadotettuja kohtaan kulkee käsi kädessä tyytyväisyyden kanssa.
”Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta”(1 Joh.3:10). Voiko Jumalan Sana käydä selvemmäksi kuin tämä? Siinä on testi meille, olemmeko todellisia Jeesuksen seuraajia, todella hänen lapsiaan ja se vihjaa myötätuntomme tasoon toisia kohtaan.
Johannes jatkaa kirjoitustaan: ”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki”(1 Joh.3:17 – 20).
Kun Pyhä Henki on tullut sydämeemme ja elämäämme, täyttänyt meidät Jeesuksen rakkaudella ja myötätunnolla, näemme ihmiset selvästi. Silmämme loistavat Herran iloa, emmekä enää kävele syrjäytyneen, köyhän, narkomaanin, alkoholistin, jengin jäsenen, syntisen ohitse näkemättä häntä ja tuntematta hänen kipuaan. Otamme vastuun ja autamme häntä eheytymään Jumalan edessä. Me halaamme häntä, itkemme hänen kanssaan ja johdamme hänet Jeesuksen parantaville käsivarsille luo. Siitä on kyse Jeesuksen seuraajana.
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.