Jeesus oli juuri ristiin naulittu ja haudattu, kun Pietari ja muut opetuslapset päättivät kokoontua. He tulivat lukittujen ovien taakse, peläten henkensä puolesta, kuullessaan nämä jännittävät sanat: ”Hän elää!”.
Yhtäkkiä Jeesus tuli suljettujen ovien läpi ylösnousemusruumiissaan ja sanoi heille: "Rauha teille!" (Joh.20:19). Hän sanoi: ”Älkää pelätkö! Se olen minä, teidän Herranne”. Mitä, jos te olisitte olleet tuossa huoneessa, sanoisitteko, että se olisi ollut uskomattomin näky, jota olit koskaan todistanut. Olisitko tullut niin vakuuttuneeksi, ettet enää koskaan epäilisi?”
Mitä seurasikaan tämän kaikkien hengellisten suurimman aallonhuipun jälkeen? ”Simon Pietari sanoi heille: ’Minä menen kalaan’ ”(Joh.21:3). Kuusi opetuslasta seurasi Pietaria järvelle. He palasivat siis kalastajan elämäänsä. Miksi? Mitä tapahtui sille Jumalan suurelle kutsulle palveluksen työhön?
Nämä miehet olivat suistuneet syvään suruun, sen tähden, mistä Jeesus oli varoittanut heitä: ”Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'? …Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi” (Joh.16:19-20). Kristus tiesi, että nämä hartaat seuraajat kokisivat hyvin alhaalla kulkevan ajan sitten, kun hän itse olisi palannut taivaaseen. Heidät yllättäisi hänen fyysisen olemuksensa puuttuminen elämästään. Vaikka hän oli luvannut olla heidän kanssaan (ks.Matt.28:20), heistä näytti, että hän oli jättänyt heidät selviämään omin voimin.
Oletko sinä kokenut kuivaa kautta, kun sinusta tuntui, että Jumala oli jättänyt sinut yksiksesi? Olit kuullut Jumalan äänen selvästi ja yhteys hänen kanssaan oli ihmeellistä. Sitten eräänä päivänä heräsit ja taivas tuntui sinusta raudalta.
Rakas lukija, kun tämä tapahtuu, älä panikoi! Pietari neuvoo: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, … vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1 Piet.4:12 -13).