Meidän maalliset ihastuksemme muuttuvat, joskus päivittäin, kuumasta ja innokkaasta penseään tai jopa kylmään kun tunteemme vaihtuvat. Me saatamme olla eräänä päivänä valmiita kuolemaan Jeesuksen tähden niin kuin opetuslapset ja sitten kuitenkin valmiita hylkäämään hänet ja pakenemaan seuraavana. Voimme sanoa Herralle, että luotamme hänen antavan meille kaiken, mitä tarvitsemme ja silti helliä epäilyä ja pelkoa, kun tilanteet vaihtuvat.
Jumalan rakkaus meitä kohtaan pysyy muuttumattomana. Hänen Sanansa sanoo: ”Sillä minä, Herra, en muutu”(Mal.3:6). Jaakob kirjoittaa: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa” (Jaak.1:17).
Kun olemme todellisessa yhteydessä Isään, emme vain ota vastaan hänen rakkauttaan, vaan myös rakastamme häntä takaisin. Tämä on vastavuoroista tunnetta: sekä rakkauden antamista, että sen saamista. Raamattu sanoo: ”Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi” (5 Moos.6:5). Hän sanoo myös: ”Anna sydämesi, poikani, minulle” (San.23:26). Hänen oma täydellinen rakkautensa vaatii, että me vastaavasti annamme hänelle rakkautemme, joka on ehyttä, jakamatonta.
Herra käskee meitä selvin sanoin: ”Et voi ansaita minun rakkauttani. Annan sinulle rakkauteni, joka on ansaitsematonta”. Johannes kirjoittaa: ” Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1 Joh.4:10). ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä” (1 Joh.4:19).
Jumala kurottui alas meidän elämämme erämaahan, näytti meille kadonneen tilamme ja teki meidät kurjiksi syntimme tähden. Hän lähetti Sanansa osoittamaan meille totuuden, lähetti meille Henkensä näyttämään todeksi synnin ja sitten tuli luoksemme itse. Tämän takia vaellamme turvassa ja vakaasti emmekä koskaan horju, kun otamme vastaan hänet elämäämme ja pysymme yhteydessä hänen kanssaan.