Jokainen uskova ilmeisesti tuntee, miten tärkeä on saarna ja hyvä opetus, kun halutaan edistää Kristuksen valtakuntaa ja auttaa meitä kypsymään. Muutamien viime vuosien aikana olen alkanut miettiä, onko meidän käsityksemme saarnasta perustunut enemmän elämänkokemukseen kuin Raamattuun.
Useimmissa seurakunnissa työntekijä seisoo seurakunnan edessä ja jakaa Raamatun sanaa. Hän tekee sen tavallisesti niin, että Hän selittää kohdan merkityksen, jotta jokainen voi ymmärtää sen. Jos saarna perustuu Raamattuun ja puhujalla on tasokas kommunikaatiotaito, yleensä saarnaa pidetään hyvänä. Sama sopii, kun me jaamme Sanaa henkilökohtaisesti ystävälle tai työtoverille. Suositeltu neuvo on käyttää päätäsi, olla niin vakuuttava kuin voit ja yrittää viedä henkilö uskomaan Jeesukseen.
Kun tämä kaikki on hyvää, mitä aiomme tehdä apostoli Paavalin kuvauksella hänen omasta saarnametodistaan? Muistuttaen Korinton seurakuntaa kahdeksantoista vuoden ajasta, jonka hän oli tehnyt työtä heidän keskuudessaan, hän sanoi: ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan” (1 Kor.2:1-5, kursiivi kirjoittajan).
Mitä? Puhe ei riipu viisaista ja kiehtovista sanoista? Eiköhän se ole meille ominaista, kun puhumme toisille? Se ei ollut koskaan Paavalin strategia evankeliumin saarnaajana. Hän kerskasi yllään olevasta Hengen voimasta. Miksi? Siksi, että uskovat Korintossa voisivat perustaa uskonsa ”Jumalan voimaan” eikä ”inhimilliseen viisauteen”.
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.