Vuorisaarnassaan (Luuk.6:20 – 22) Jeesus antaa listan luonteenomaisista tai aktiivisista tavoista saada siunaus. Hän puhuu siunauksesta niille, jotka ovat nöyriä, jotka ovat hengeltään köyhät ja niistä, jotka ovat rauhantekijöitä. Lista on tullut tunnetuksi nimellä ”autuaaksi julistamiset”. Siltikään heihin eivät kuulu: ”Siunattuja ovat häiritsevät, sillä he eivät lamaannu”.
Jeesus rohkaisee meissä tuota ”häiritsevää” asennetta. Itsekin hän eli sitä todeksi. Hän ei ollut ainoastaan nöyrä ja hellä, vaan myös radikaali ja villi. Useammassa kuin yhdessä tilanteessa Jeesus oli häiritsevä uskonnon normeihin nähden. Hän oli myös häiritsevä pimeyden valtakuntaa vastaan.
Jeesuksen voimallinen rukouselämä oli jatkuvasti ja tehokkaasti piikki paholaisen lihassa. Kun hän rukoili, valtakuntia siirtyi, pimeyden voimat pakenivat ja Jumalan suuria tekoja tapahtui maan päällä. Hän oli häiritsevä niillekin, jotka seurasivat häntä jatkuvasti hämmentäen heidän mukavuusalueettaan. Kun heiltä puuttui tätä häiritsevää henkeä, hän tuli ja herätti heidät näkemään heidän tarpeensa rukoilla valvoen ja innokkaasti, pyytäen heitä: ”Ettekö nyt voineet taistella rukouksessa edes pientä hetkeä?” Hän käänsi häiriten heidän maailmansa ylösalaisin.
Elämässämme on aikoja, jolloin kohtaamme taisteluja, käsillä olevia tehtäviä ja missioita, joihin tarvitsemme enemmän kuin tavallista, mukavaa rukousta. Mukavuus ja helppous suloisina rukoushetkinä voi olla hyvä aamuhartauksiin. Mutta kun meidät kutsutaan pyhään tehtävään, joka näyttää olevan täysin vastustajan estämä, meidän todellinen toivomme on radikaalissa, häiritsevässä rukouksessa. Me tarvitsemme rukoustunteja enemmän kuin suloisia rukoushetkiä.
Monet uskovat ovat niin lamaantuneita, että ihmiset katsovat heidän elämäänsä eivätkä näe muuta kuin epätyypillistä tai outoutta heissä, Meidät on kutsuttu olemaan outoja ihmisiä, ja kun olemme häiritseviä Jumalan valtakunnan tähden, me todella näytämme oudoilta.