”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; Jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6: 14 -15).
Paavali viittaa Jeesuksen käskyyn sanoen: ”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa” (Kol.3:13). Sitten hän selittää heille, kuinka meidän tulee olla kuuliaiset tälle käskylle: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan …Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side” (Kol.3: 12-14).
Mitä tarkoittaa ”kärsikää toinen toistanne” tai ”sietäkää”? Kreikan sana tässä merkitsee ”sietää, kärsiä”. Tämä merkitsee asioita, joista emme pidä. Meitä käsketään kärsimään toisten vajavuuksia, menettelytapoja, joita ennen ymmärrä.
Konferenssissa, johon minut oli merkitty puhujaksi, monet huomattavat saarnaajat varoittivat minua yhteistyöstä erään tietyn pastorin kanssa. He väittivät tämän pitävän kummallisesta ylistysmusiikista ja muistakin asioista, joita he itse pitivät typerinä. Kun sitten tapasin tämän pastorin, näin hänessä Kristuksen. Hän oli ystävällinen, rakastava, hellä rukouksen mies. Tajusin, etteivät nämä toiset pastorit sietäneet veljeä Kristuksessa, koska hänellä oli vähän erilainen tapa.
Miksi Jumalan palvelijat, jotka ovat saaneet anteeksi niin paljon henkilökohtaisesti, kohtelevat veljiään huonosti ja kieltäytyvät yhteydestä heihin? Uskon, että se johtuu taistelusta Jumalan armon ja hyvyyden tajuamiseen ja hyväksymiseen, loukku, johon kuka hyvänsä meistä helposti putoaa, jollemme ole varovaisia. Meidän pitää ahkerasti etsiä Herralta luottamista kärsivällisyyteen, anteeksi antamiseen ja rakkauteen toisia kohtaan.