KUINKA TULLA RUKOUKSEN KANSAKSI

Jeremian viidennessä luvussa Jumala pyysi: “Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan uskollisuutta, niin minä annan anteeksi Jerusalemille” (Jer.5:1). Jumala sanoi toisin sanoen: “Olen armollinen, jos löydän yhdenkin ihmisen, joka etsii minua.”

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana, Jumala löysi Danielista tällaisen ihmisen. Tänään, enemmän kuin koskaan historian aikana, Herra etsii samanlaisia Jumalan miehiä ja naisia. Hän etsii uskollisia palvelijoita, jotka ovat valmiita “paikkamaan aitoja” ja ”seisomaan muurin aukossa”. Näitä töitä tehdään vain rukouksen voimin.

Danielin kaltaisella ihmisellä on Jumalan sana kädessään. Kun Pyhä Henki tuli Danieliin, profeetta oli lukemassa Jeremian kirjaa. Silloin Henki paljasti Jumalan ajan tulleen israelilaisten vapauttamiseksi. Tämän ilmestyksen johdosta Danielissa heräsi halu rukoilla: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani” (Dan.9:3).

Daniel tiesi, ettei Jumalan kansa ollut valmis jälleenrakennukseen. Silti profeetta ei sättinyt aikalaisiaan heidän syntiensä tähden. Daniel samaistui itsekin häntä ympäröivään rappiotilaan. Hän tunnusti: “Me olemme syntiä tehneet… Herra, meidän on häpeä…, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan” (Dan.9:5,8).

Jumala haluaisi siunata kansaansa tänä päivänä, mutta oma mielemme on tämän maailman hengen saastuttama. Emme ole siinä tilassa, että voisimme ottaa vastaan hänen siunauksiansa. Daniel julisti voimakkaasti: “niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi. Sen tähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme” (Daniel:9:13-14).

Voisimmepa tutkia omaa vaellustamme Jumalan kanssa ja antaisimmepa Pyhän Hengen näyttää ne alueet, joilla teemme kompromisseja. Rukoilisimmepa enemmän luopuneen kansakuntamme puolesta. Me huutaisimme: “Oi Jumala, etsi minun sydäntäni. Paljasta minussa kaikki se maailman henki, joka on hiipinyt sieluuni.“ Danielin tapaan voisimme sitten kohottaa katseemme ja rukoilla vapautusta perheillemme ja kansakunnallemme.